Aistinelin

Aistinelin eli aistin (lat. organon sensus, organum sensus) on ulkomaailmasta ärsykkeitä vastaan ottava elin.^[1] Aistinelimet aistivat erilaisia tuntemuksia; ihmisellä aistinelimiä ovat kieli, nenä, korvat, silmät ja iho. Näillä elimillä on toki muitakin toimintoja.

Aistinelimissä on aistinreseptoreja, jotka ovat herkkiä biologisia antureita.

Kieli toimii makuaistimena, jonka tehtävänä on aistia erilaisia makuja. Tämä aisti auttaa eliötä välttämään myrkyllistä tai pilaantunutta ravintoa. Nenä toimii hajuaistimena, eli se tunnistaa erilaiset hajut. Korvien tehtävänä on kuulla ääniä ja ihmisellä korva sisältää myös tasapainoaistin aistielimet. Silmät havaitsevat valoa, jonka aivot tulkitsevat kuvaksi, tätä kutsutaan näköaistimukseksi. Iho tuntee kylmän, kuuman, märän^lähde? ja kivun. Iho tuntee kipua, jos kehoon tulee haavoja tai muita vammoja.

Lähteet

↑ aistin. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.

Kirjallisuutta

Csillag, András: Atlas of the Sensory Organs: Functional and Clinical Anatomy. Springer Science & Business Media, 2007. ISBN 9781592598496. Kirja Googlen teoshaussa.