Balkaninsieppo

Balkaninsieppo
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Siepot Muscicapidae
Suku:	Kirjosiepot Ficedula
Laji:	semitorquata
Kaksiosainen nimi
Ficedula semitorquata (Homeyer, 1885)
Katso myös
Balkaninsieppo Wikispeciesissä   Balkaninsieppo Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Balkaninsieppo (Ficedula semitorquata) on Kaakkois-Euroopassa esiintyvä varpuslintulaji.

Balkaninsiepon pituus on noin 13 cm, siipien kärkiväli 23,5–24 cm ja paino 12–17 g, keskimäärin 13–14 g. Se muistuttaa suuresti sekä kirjosieppoa että sepelsieppoa. Koiras on mustavalkoinen, naaras ruskeanvalkoinen. Koiraalla siiven keskimmäisten peitinhöyhenten kärjet ovat valkoiset. Nuorta lintua ja naarasta on maastossa lähes mahdoton erottaa sepelsieposta.

Balkaninsieppo elää laikuittain Balkanilla, Kreikassa ja Turkissa. Yhtenäisempi esiintymisalue on Mustanmeren itäpuolella ja Kaspianmeren eteläpuolella. Euroopan populaation koko on 15 000–53 000 paria, joka on noin puolet lajin kokonaispopulaatiosta. Balkaninsieppo on taantunut viime vuosikymmeninä pääasiassa elinympäristöjen tuhoutumisen takia. Laji on muuttolintu, joka talvehtii pääosin Itä-Afrikassa Sudanista Tansaniaan. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Balkaninsieppo elää vuoriston lehti- ja sekametsissä, etenkin tammien ja pyökkien seurassa. Laji suosii vesistöjen läheisyyttä.

Balkaninsiepot tekevät pesänsä puunkoloon tai linnunpönttöön 2,5–12 m:n korkeudelle. Naaras rakentaa yksin pesän ja munii yleensä viisi tai kuusi munaa, joita se hautoo 13–14 päivää. Molemmat puolisot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä noin 15 päivää vanhoina. Laji pesii yleensä vain kerran kesän aikana.

Balkaninsieppo saalistaa lähes yksinomaan lentäviä hyönteisiä. Saalistustapa on samanlainen kuin harmaasiepon: lintu istuu näkyvällä paikalla ja sieppaa lentävän hyönteisen, palaten usein samalle tähystyspaikalle.

• Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of the Birds of Europe the Middle East and North Africa. Vol. VII Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0 19 857510 6
• Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.