Cem Özdemir
| Cem Özdemir | |
|---|---|
 | |
| Saksan maatalousministeri | |
| 8. joulukuuta 2021– | |
| Edeltäjä | Julia Klöckner |
| Vihreiden puheenjohtaja Yhdessä Claudia Rothin ja Simone Peterin kanssa | |
| 15. marraskuuta 2008–27. tammikuuta 2018 | |
| Edeltäjä | Reinhard Bütikofer |
| Seuraaja | Robert Habeck |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1965 (ikä 58) Bad Urach, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa |
| Puoliso | Pía María Castro |
| Tiedot | |
| Puolue | Liittouma 90/Vihreät |
| Aiheesta muualla | |
| www.oezdemir.de | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Cem Özdemir (turk. [dʒæm ˈœzdemiɾ], saks. [ˌdʒɛm ˈʔœzdɛmiːɐ̯]; s. 21. joulukuuta 1965 Bad Urach, Länsi-Saksa), on saksalainen Liittouma 90/Vihreät -puolueen poliitikko, joka on Saksan maatalousministeri 2021 lähtien.[1] Hän oli vihreiden puheenjohtaja 2008–2018 yhdessä Claudia Rothin ja Simone Peterin kanssa.
Tausta
Özdemir syntyi turkkilaiselle äidille ja adygelaiselle isälle Länsi-Saksassa vuonna 1965. Hän liittyi Saksan vihreisiin vuonna 1981 ja sai Saksan liittotasavallan kansalaisuuden vuonna 1984. Vuonna 1994 hän valmistui Reutlingenin evankelisesta ammattikorkeakoulusta pääaineenaan sosiaalipedagogiikka.
Vuonna 1994 hänet valittiin ensimmäisenä turkkilaisperäisenä Saksan liittopäiville. Vuosina 2004–2009 hän toimi Saksan vihreiden edustajana Euroopan parlamentissa.[2]
Özdemir on vegaani ja pyöräilyaktivisti.
Poliittinen ura
Özdemir on ollut vihreiden jäsen vuodesta 1981. Hän aloitti uransa Ludwigsburgin alueen vihreissä ennen siirtymistä Baden-Württembergin osavaltion vihreiden johtokuntaan. Siellä hän ehti toimia viisi vuotta ennen kuin hän päätti aloittaa kampanjansa Saksan liittopäivävaaleja varten.
Vuosien 1994 ja 2002 välillä hän oli edustajana Saksan liittopäivillä, ja vuosien 1998 ja 2002 välillä hän ajoi Saksan kansalaisuuslakien uudistamista vihreiden ja vasemmistolaisten edustajien kanssa.[3][4]
Vuonna 2004 hänet valittiin Euroopan parlamenttiin osana Greens/EFA-ryhmää.
Özdemiriä on pidetty laajasti pioneerina vähemmistöjen oikeuksia ajavien ryhmien keskuudessa. Ennen Armenian Kansanmurhan virallista tunnustamista, Özdir tuki kansamurhan virallista tunnustamista vaativia tahoja. Özdemir tukee myös kurdeja, ja hän on useasti kritisoinut Turkkia ja turkkilaisia poliitikkoja näiden kurdivastaisesta politiikasta.[5] Vuonna 1999 kurdiyhteisöt ja turkkilaisyhteisöt joutuivat poliittiseen konfiktiin turkkilaisyhteisöjen vaatiessa Saksan hallinnolta oikeutta opiskella omalla äidinkielellä, mutta vastustaessa samalla saman oikeuden suomsita kurdeille ja muille Itä-Turkin alkuperäiskansoille. Özdemir oli kritisoinut aikaisemminkin turkkilaisyhteisöjä sanomalla: ”Meillä [turkkilaisilla] on jalat täällä Saksassa, mutta pää [mentaliteetti] Turkissa”.[6]
Özdemir on ollut myös pitkään Yhdysvaltojen juutalaiskomitean Berliinin toimiston neuvottelukunnan jäsen ja neuvoja.
Lähteet
- ↑ Olaf Scholz Saksan liittokansleriksi Merkelin tilalle – turvallisuus naisten käsiin, Suomi mainittu ja kaksi muuta poimintaa uudesta hallituksesta Yle Uutiset. 8.12.2021. Viitattu 8.12.2021.
- ↑ Parteitag: Grüne wählen Özdemir und Roth zum neuen Führungsduo Der Spiegel. 15.11.2008. Viitattu 12.12.2021. (saksaksi)
- ↑ Cem Özdemir Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 12.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Bloomberg - Are you a robot? www.bloomberg.com. Viitattu 12.12.2021.
- ↑ Cem Ozdemir: Turkey must recognize Kurdish rights vvanwilgenburg.blogspot.com. Viitattu 12.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Eva Ostergaard-Nielsen: Transnational Politics: The Case of Turks and Kurds in Germany. Routledge, 2003-09-02. ISBN 978-1-134-50222-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.12.2021). (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cem Özdemir Wikimedia Commonsissa
- Saksan vihreiden sivuilla puheenjohtajavalinnasta (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
