Curien piste

Curien piste (myös Curien lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.^[1] Esimerkiksi ferromagneettisen raudan Curien piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C.^[2] Curien pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.

Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa

${\displaystyle \chi ={\frac {C}{T-T_{c}}},\ }$

missä ${\displaystyle T}$ on lämpötila, ${\displaystyle C}$ on Curien vakio, ${\displaystyle \chi }$ on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja ${\displaystyle T_{c}}$ on Curien lämpötila. Laki pätee paljon Curien pistettä suuremmissa lämpötiloissa.

Vain hieman Curien pisteen yläpuolella (${\displaystyle T_{c}<T\lesssim 1{,}5T_{c}}$)^[3] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee^[4]

${\displaystyle \chi =(T-T_{c})^{-\gamma },}$

missä kriittinen eksponentti ${\displaystyle \gamma }$ on 4/3.

Katso myös

• Néelin lämpötila

Lähteet

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Charles Kittel: Introduction to Solid State Physics. 3. painos. John Wiley & Sons, New York, 1968. (englanniksi)
• J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4. (englanniksi)
• Harris Benson: University Physics. Revised Edition. Wiley, 1996. ISBN 978-0-4711-5264-4. (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla

• Periodictable: Curie Point of the elements (englanniksi)