Feliks Tuisku

Feliks Waldemar Tuisku (18. marraskuuta 1891 Kurikka – 18. maaliskuuta 1961) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä vääpelinä ja joukkueenjohtajana.^[1][2]

Tuiskun vanhemmat olivat sahanomistaja Isak Tuisku ja Hedvig Sofia Nikkola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Liisa Saurion kanssa.^[1][2]

Tuisku kävi kansakoulun ja yhden lukukauden maamieskoulua ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Jämsän yhteiskoulussa vuonna 1924.

Tuisku työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 30. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi) vuonna 1917.^[1][2]

Tuisku saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi komppanianvääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.^[1][2]

Tuisku palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Pohjolan jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi pataljoonassa joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä ja lopuksi pataljoonan talouspäällikkönä. Hän osallistui heimosotiin Petsamon retkikuntaan 25. helmikuuta 1920. Hän lähti retkelle Tampereelta II komennuskunnan (nimi muuttui myöhemmin retkikunnan 2. komppaniaksi) päällikkönä. Hän haavoittui sotaretkellä Salmijärven taistelussa 1. huhtikuuta 1920. Atmeijasta hän erosi 14. toukokuuta 1927 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Nurmeksessa.^[1][2]

Tuisku osallistui talvisotaan Lieksassa Pohjois-Karjalan Ryhmän Täydennyspataljoonan komentajana. Välirauhan aikana hän toimi Lieksan komendanttina. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 35. Linnoituskomppanian päälliköksi Rukajärvelle. Hänet haudattiin Nurmekseen.^[2]

Tuisku toimi Nurmeksen Hevosystäväin Seuran jäsenenä ja oli Manttaalikunnan ja Metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana ja Maataloustuottajain Pohjois-Karjalan piirin johtokunnan varapuheenjohtajana. Hän toimi myös Nurmeksen Sähkö Oy:n johtokunnan jäsenenä.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Vääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 30. toukokuuta 1918 Luutnantti 25. helmikuuta 1920 Kapteeni 16. toukokuuta 1925 Majuri 1941		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. ritarikunnan ritarimerkki miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Suojeluskuntain ansioristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Maataloustuottajain Keskusliiton ansiomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.