Geneettinen taakka

Geneettinen taakka populaatiogenetiikassa on se suhteellinen osuus, jolla populaation keskimääräinen menestyminen on vähentynyt verrattuna siihen tilanteeseen, että populaation kaikki yksilöt ovat genotyypiltään suurimman mahdollisen menestymisarvon omaavia. Käsitteen esitti ensimmäisenä H. J. Muller 1950. Mullerin mukaan populaatiossa on suurella taajuudella mutanttialleeleja, joista suurin osa tullessaan homotsygoottisina esiin yksilön ilmiasussa on luonteeltaan haitallisia.

Geneettisen taakan kaava:

${\displaystyle geneettinen~taakka={{w_{\max }-{\bar {w}}} \over w_{\max }}}$

, jossa ${\displaystyle w_{\max }}$ on optimaalinen genotyypin menestyminen ja ${\displaystyle {\bar {w}}}$ populaation keskimääräinen menestyminen. Arvo voi vaihdella välillä 0 < geneettinen taakka < 1, jossa 0 merkitsee ettei taakkaa ole.

Geneettistä taakkaa aiheuttavat valinta ja mutaatio. Taakan muotoja on monia, joista tärkein on mutaatiotaakka.

• Evoluutio ja populaatiot, s. 129–130, 1986, ISBN 951-0-13572-0

• Evolution A-Z: Genetic load (englanniksi)