Iatrokemia
Iatrokemia on erityisesti lääkeaineita ja lääketiedettä käsitellyt kehittyneempi alkemian haara, joka sai alkunsa 1500-luvun alussa. Sen keskeinen vaikuttaja oli Paracelsus (1493–1541). Hänen mukaansa alkemian tuli käsitellä kaikkia prosesseja, joissa aine muuttaa muotoaan – ei siis pelkästään metallin transmutaatioita. Paracelsuksen työt alkoivat ilmestyä kirjoina vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Ne innoittivat myös muita iatrokemian pariin ja tuottamaan sitä käsittelevää kirjallisuutta. Iatrokemian ansiona voidaan pitää kemian tuloa osaksi eurooppalaisen lääketieteen opetusta. Iatrokemia nosti kemian akateemista arvostusta.
Muita merkittäviä iatrokemistejä olivat:[1][2]
Georgius Agricola (1494–1555)
- De re metallica, julkaistu 1556
Vanoccio Biringuccio (1480–1539)
- De Le Pirotechnia, julkaistu 1540
Lazarus Ercker (?–1593)
- Treatise on Ores and Assaying, julkaistu 1594
Jan Baptist van Helmont (1579–1644)
- Ortus medicinae, julkaistu 1648
