Imperatiivisen mandaatin kielto

Imperatiivisen mandaatin kielto eli imperatiivisen mandaatin puute tai ns. vapaa mandaatti on periaate, jonka mukaan kansanedustaja ei ole velvollinen vastaamaan poliittisista päätöksistään äänestäjilleen. Hänen päätöksentekoon, hänen toimissaan, voi siten vaikuttaa esimerkiksi puolueen tai parlamenttiryhmän yhteiset linjaukset, riippumatta kansanedustajan henkilökohtaisista vaalilupauksista. Kielto tai Imperatiivisen mandaatin puute koskee myös sitä, että kansanedustajan olisi välttämätöntä asioiden tilan muuttuessa olla politiikan asioista juuri samaa mieltä kuin vaalihetkellä.^{[1][2] [3]}

Suomen nykyisessä perustuslaissa imperatiivisen mandaatin kielto/puute määritellään seuraavasti:

»29 § Kansanedustajan riippumattomuus Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.»

Imperatiivisen mandaatin kielto on yleinen länsimainen oikeusperiaate, koska valtiopäivähenkilöt valitaan henkilökohtaisesti, vaikka useimmin puolueiden kuin valitsijayhdistysten asettamilta riippumattomilta vaalilistoilta.

Suomessa imperatiivisen mandaatin kielto säädettiin aikoinaan siksi, että Suomen sisällissodan jälkeisessä tilanteessa pelättiin, että vasemmistolla olisi ollut pyrkimys edellyttää työväenpuolueiden kansanedustajia sitoutumaan valtiopäivätoimissaan sitovasti ryhmäpäätöksiin (ryhmäkuriin).^lähde?

Suomessa poliittiset puolueet saivat laissa määritellyn virallisen aseman vasta säädettäessä puoluetuen edellyttämiä säädöksiä (puoluelaki 10.1.1969/10 ^[4]). Puoluetuella haluttiin tehdä puolueet riippumattomammiksi liike-elämän tai järjestöjen rahallisesta tuesta.

Ukrainan tapaus 2007

Ukrainassa parlamenttivaalit ovat vaalilain mukaan pitkien listojen vaalit, joissa kansanedustajaehdokkaiden valitseminen maan parlamenttiin eli Radaan tapahtuu puolueiden asettamassa järjestyksessä vaalilistalla riippumatta henkilökohtaisesta äänimäärästä.

Imperatiivisen mandaatin kielto tuli ajankohtaiseksi, huhtikuussa 2007, kun Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko antoi määräyksen ylimääräisten parlamenttivaalien järjestämisestä. Presidentin mielestä Rada toimii Ukrainan perustuslain vastaisesti muodostaessaan parlamenttiryhmiä siten, että sinne tulee uusia kansanedustajia oppositiosta. Ukrainan radan puhemies Oleksandr Morozin mukaan loikkausten rajoittaminen tarkoittaisi imperatiivista mandaattia ja olisi Ukrainan perustuslain vastainen.^[5] Presidentti ei pystynyt toteuttamaan haluamiaan uusia vaaleja.

Katso myös

• Ukrainan parlamenttivaalit 2007
• Imperatiivinen mandaatti

Lähteet