K. B. Andersen
K. B. Andersen | |
---|---|
Andersen vuonna 1972. | |
Kansankäräjien puhemies | |
3. lokakuuta 1978 – 8. joulukuuta 1981 | |
Edeltäjä | Karl Skytte |
Seuraaja | Svend Jakobsen |
Tanskan ulkoministeri | |
Anker Jørgensenin II hallitus 13. helmikuuta 1975 – 1. heinäkuuta 1978 | |
Edeltäjä | Ove Guldberg |
Seuraaja | Anker Jørgensen |
Edeltäjä | Poul Hartling |
Seuraaja | Ove Guldberg |
Tanskan opetusministeri | |
Jens Otto Kragin II hallitus 26. syyskuuta 1964 – 2. helmikuuta 1968 | |
Edeltäjä | Kristen Helveg Petersen |
Seuraaja | Helge Larsen |
Kansankäräjäedustaja | |
1973–1981 1957–1970 | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Knud Børge Andersen |
Syntynyt | 1. joulukuuta 1914 Kööpenhamina, Tanska |
Kuollut | 23. maaliskuuta 1984 (69 vuotta) |
Tiedot | |
Puolue | Sosiaalidemokraatit |
[ Muokkaa Wikidatassa ] | |
Infobox OK |
Knud Børge Andersen (1. joulukuuta 1914 Kööpenhamina – 23. maaliskuuta 1984) oli tanskalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän toimi Tanskan ulkoministerinä vuosina 1972–1973 ja 1975–1978. Lisäksi hän oli opetusministeri 1964–1968. Kansankäräjillä hän istui 1957–1970 ja uudelleen 1973–1981. Vuosina 1978–1981 hän toimi niiden puhemiehenä.[1]
Ulkoministerinä Andersen tuki humanitäärisesti muun muassa Angolan ja Mosambikikin itsenäisyysliikkeitä portugalilaisia siirtomaaisäntiä vastaan. Hän jatkoi kehitysapua vielä näiden maiden itsenäistyttyä, mikä aiheutti kitkaa Yhdysvaltojen kanssa, sillä Angola ja Mosambik kuuluivat kylmässä sodassa sosialistiblokkiin. Andersen perusteli tukea juuri näiden maiden etäännyttämisellä Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta K. B. Andersen Wikimedia Commonsissa
- K. B. Andersen Tanskan kansankäräjien verkkosivuilla (tanskaksi)
|