Keltakurkkurosella

Keltakurkkurosella
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo:	Kaijat Psittaculidae
Suku:	Rosellat Platycercus
Laji:	icterotis
Kaksiosainen nimi
Platycercus icterotis (Kuhl, 1820)
Katso myös
Keltakurkkurosella Wikispeciesissä   Keltakurkkurosella Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Keltakurkkurosella (Platycercus icterotis) on pohjoisaustralialainen kaija.

Linnun pituus on noin 26 cm ja paino 45–80 g. Sukupuolet ovat erivärisiä. Koiraan pää ja vatsapuoli ovat punaiset, posket keltaiset, selkä keltaisen ja mustan kirjava, yläperä ja pyrstö vihreät, ja siivillä sekä pyrstön alapinnalla on violettia. Naaraan pää ja kurkku ovat vihertävät ja se on muutenkin koirasta himmeämpi. Nokka on harmaa, iiris tummanruskea ja koivet ruskehtavan harmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta mutta siltä puuttuvat keltaiset poskilaikut.

Keltakurkkurosella elää Australian lounaisosassa. Heinrich Kuhl kuvaili lajin holotyypin Albanysta Lounais-Australiasta. Siitä tunnetaan kaksi alalajia, rannikon icterotis ja sisämaan xanthogenys. Populaation koko on noin 100 000 yksilöä.

Keltakurkkurosellat asuvat metsien reunoissa, jokien ja teiden varsien metsiköissä ja savanneilla. Ne karttavat sulkeutuneita metsiä.

Pesä on tavallisesti eukalyptuksen kolossa tai onkalossa. Naaras munii kolmesta seitsemään munaa, tavallisesti viisi, joita se hautoo noin 25 päivää. Poikaset jättävät pesän noin viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä useita viikkoja. Aikuisen puvun nuori lintu saa runsaan vuoden ikäisenä.

Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, kukista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.

Suomessa keltarosella on harvinainen lemmikki.

Keltarosellan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa tai useamman neliön lentohäkin.

Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.

• Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
• World Parrot Trust (englanniksi)