Keltot

Tämä artikkeli käsittelee kasvisukua. Keltto on Venäjällä sijaitseva kylä.
Keltot
Vanakeltto (Crepis praemorsa)
Vanakeltto (Crepis praemorsa)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Cichorioideae
Suku: Keltot Crepis
L.
Katso myös

  Keltot Wikispeciesissä
  Keltot Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Keltot eli suomukeltot (Crepis) on asterikasveihin kuuluva suku, jossa on noin 200 lajia. Keltot ovat yksi- tai monivuotisia ruohokasveja, joilla on mykerökukinnot. Mykeröiden kukat voivat olla kirkkaankeltaisia, oransseja, vaaleanpunaisia tai magentanpunaisia. Muutamia kelttolajeja viljellään koristekasveina, toisaalta jotkin keltot ovat sitkeitä rikkakasveja.[1]

Keltot muistuttavat ulkonäöltään jonkin verran ukonkeltanoita (Hieracium) sekä voikeltanoita (Pilosella).

Suomessa kasvaa ainakin viisi kelttojen lajia luonnonvaraisena: suokeltto, piennarkeltto, vanakeltto, ketokeltto ja hoikkakeltto. Niistä suokeltto ja ketokeltto ovat yleisiä.[2] Vanakeltto ja ketokelton alalaji pahtaketokeltto ovat Suomessa erittäin uhanalaisia.

Lajeja

  • Crepis aurea – kultakeltto
  • Crepis biennis – piennarkeltto
  • Crepis bursifolia – italiankeltto
  • Crepis canariensis – kanariankeltto
  • Crepis capillaris – hoikkakeltto
  • Crepis chondrilloides – rihmakeltto
  • Crepis dianthoseris – etiopiankeltto
  • Crepis divaricata – madeirankeltto
  • Crepis foetida – haisukeltto
    • Crepis foetida subsp. foetida – euroopanhaisukeltto
    • Crepis foetida subsp. rhoeadifolia – kaakonhaisukeltto
  • Crepis foliosa
  • Crepis juvenalis – tunisiankeltto
  • Crepis mollis – pehmytkeltto
  • Crepis multicaulis – altainkeltto
  • Crepis nicaeensis – ranskankeltto
  • Crepis noronhaea – portosantonkeltto
  • Crepis paludosa – suokeltto
  • Crepis praemorsa – vanakeltto
  • Crepis pyrenaica – pyreneittenkeltto
  • Crepis rubra – punakeltto
  • Crepis sancta – välimerenkeltto
  • Crepis setosa – sukaskeltto
  • Crepis sibirica – siperiankeltto
  • Crepis tectorum – ketokeltto
    • Crepis tectorum subsp. czerepanovii – saariketokeltto
    • Crepis tectorum subsp. nigrescens (subsp. nigritula) – pahtaketokeltto eli pahtakeltto
    • Crepis tectorum subsp. pumila – alvariketokeltto
    • Crepis tectorum subsp. tectorum – kallioketokeltto eli ketokeltto
      • Crepis tectorum subsp. tectorum var. glabrescens – kalkkiketokeltto
  • Crepis vesicaria – voikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. andryaloides – madeiranvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. congenita – espanjanvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. hyemalis – sisilianvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. myriocephala – algerianvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. proleptica – marokonvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. stellata – libyanvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. taraxacifolia – euroopanvoikeltto
    • Crepis vesicaria subsp. vesicaria – välimerenvoikeltto
  • Crepis zacintha – jooniankeltto [3][4]

Lähteet

  1. ↑ Brickell, Christopher & Cathey, H. Marc (toim.): A to Z Encyclopedia of Garden Plants (The American Horticultural Society). DK Publishing 2004. ISBN 0-7566-0616-0.
  2. ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Crepis Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 23.10.2018.
  4. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Keltot (suomukeltot) – Crepis laji.fi. Viitattu 8.1.2024.
Taksonitunnisteet