Klaus Maria Brandauer
| Klaus Maria Brandauer | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Klaus Georg Steng |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1944 (ikä 79) Bad Aussee, Itävalta |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Karin Brandauer Natalie Krenn |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Klaus Maria Brandauer (oik. Klaus Georg Steng, s. 22. kesäkuuta 1944 Bad Aussee, Itävalta) on itävaltalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän myös opettaa Max Reinhardt Seminarissa Wienissä Itävallassa.[1]
Aloittaessaan näyttelijänuransa vuonna 1962 hän otti taiteilijanimekseen äitinsä tyttönimen Maria Brandauer. Työskenneltyään teatterissa ja televisiossa hän teki ensimmäisen filmiroolinsa vuonna 1972 elokuvassa Tehtävä Salzburgissa. Vuonna 1981 Brandauer teki kehutun roolityön István Szabón ohjaamassa elokuvassa Mefisto. Elokuva voitti parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon. Brandauer sai roolistaan myös mm. Jussi-palkinnon. Pääosa Mefisto-elokuvassa käynnisti Brandauerin kansainvälisen uran. Seuraavina vuosina hän näytteli mm. Bond-elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983) Maximilian Largon roolissa ja paroni Bror von Blixen-Finecken roolissa elokuvassa Minun Afrikkani (1985).
Roolistaan paroni von Blixeninä hän voitti Golden Globe -palkinnon parhaasta miessivuosasta ja oli myös Oscar-ehdokkaana.
Vuonna 1989 hän ohjasi ensimmäisen elokuvansa Georg Elser – Einer aus Deutschland, jossa hän myös näytteli pääosassa. Hän on näytellyt myös monissa teatterirooleissa.
Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 50 vuotta saksalaisen näytelmäkirjailijan Bertolt Brechtin kuolemasta. Brandauer ohjasi Brechtin ja Kurt Weillin vuonna 1928 tekemän Kolmen pennin oopperan juhlanäytöksen. Brandauer valitsi Puukko-Mackien osaan Die Toten Hosen -punkyhtyeen laulusolistin Campinon (oik. Andreas Frege). Tämä herätti hämmästystä teatterialan asiantuntijoiden keskuudessa. Näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Campinon roolityötä kehuttiin, mutta näytelmän tavanomaista ohjausta moitittiin. Brandauer sai buuauksia näytelmän ensi-illassa, kun hän tuli kumartamaan yleisölle näytännön päätteeksi.
Brandauer oli naimisissa elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Karin Brandauerin (o.s. Müller) kanssa vuodesta 1963 vuoteen 1992, jolloin Karin Brandauer kuoli vaikeaan sairauteen. Avioliitosta on yksi lapsi. Heinäkuussa 2007 Brandauer avioitui Berliinissä elämänkumppaninsa apulaisohjaaja Natalie Krennin kanssa. Brandauerin poika Christian oli tilaisuudessa todistajana. Klaus Maria Brandauerin asuinpaikkoina ovat nykyään Altaussee, Wien ja New York.
Elokuvat
- Tehtävä Salzburgissa 1972
- A Sunday in October 1979
- Mefisto 1981
- Älä kieltäydy kahdesti 1983
- Eversti Redl 1985
- Minun Afrikkani 1985
- Kullatut kadut 1986
- Poltettu kaupunki 1986, tv-minisarja
- Majakkalaiva 1986
- Hanussen 1988
- Polttava salaisuus 1988
- Sankari vai vakooja 1990
- Valkohammas 1991
- Becoming Colette 1992
- Raamattu: Jeremia 1998
- Dorothy Dandridge 1999
- The Diver – Sukeltaja 1999
- Druids – Taistelu Galliasta 2001
- Everyman’s Feast 2002
- Tetro 2009
Lähteet
- ↑ Klaus Maria Brandauer 2012. Viennale. Viitattu 1.4.2013. (saksaksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Klaus Maria Brandauer Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
