Kuun meri

Kuussa näkyviä tummia alueita sanotaan Kuun meriksi.

Kuun meri on Kuun pinnalla oleva suuri tumma basalttitasanko.[1][2] Nimitys meri, latinaksi mare, monikko maria, on peräisin entisaikain tähtitieteilijöiltä, jotka luulivat tummien alueiden koostuvan vedestä. Todellisuudessa meret näyttävät tummilta, koska ne heijastavat ympäröivää aluetta suuremman rautapitoisuutensa vuoksi vähemmän valoa kuin ylängöt.[1][2] Kuun ylängöt heijastavat 14% ja tummemmat alueet vain 4 % niihin tulevasta valosta.[3] Meret peittävät noin 16 prosenttia Kuun pinnasta.[2] Suurimmat niistä näkyvät Maahan saakka selvästi paljain silminkin katsottaessa.[1][2] Kuun merien pinnalla on vähemmän suuria, vanhoja kraattereita kuin vaaleiden ylänköjen pinnalla. Kuun maahan näkyvällä puolella on huomattavasti enemmän meriä kuin Kuun toisella puolella.[1]

Kuun paikkojen nimeäminen

Kuun paikkojen nimeämisen käytäntö syntyi 1600-luvulla. Vuonna 1645 julkaisi Michael van Langren kartan jossa tummat alueet oli nimetty meriksi tai järviksi. Gdanskin raatimies Johannes Hevelius (1611-1687) esitti että Kuun merille lainattaisiin nimet Maan maantieteestä. Niinpä niille annettiin ilmaston tai mielialojen mukaisia nimiä ja nykyiset nimet ovat pitkälti hänen perujaan. Vuonna 1651 Giovanni Battista Riccioli (1598-1671) julkaisi kirjan nimeltä Almagestum novum. Kirja sisälsi hänen oppilaansa Francesco Maria Grimaldin (1618-1663) laatiman kartan Kuusta. Hänen laatimansa nimistöjärjestelmä on säilynyt pääpiiteissään nykyaikaan asti. Hän säilytti siinä Heveliksen antamat mare nimet.[3]

Sen jälkeen avaruusajalla[4] on annettu nimi Luna-3:llä vuonna 1959 löydetylle Mare Moscoviense merelle, joka on Kuun pimeällä puolella. Nimi ei täyttänyt Tähtitieteellisen Unionin IAU:n nimeämistavan mukaisia ohjeita, joiden mukaan Kuun meret olisi nimettävä mielentilojen mukaan. Se hyväksyttiin kuitenkin lopuksi kun vuonna 1961 IAU:n kokouksessa kun ranskalainen tähtitieteilijä Audouin Dollfus totesi että: Moscoviense käy nimeksi, koska itse asiassa Moskova on "mielen tila".[5] Lisäksi on nimetty Mare Ingenii, Nerokkuden meri joka sijaitsee myös pimeällä puolella, ja Mare Cognitum, Tunnettu meri, aluen sijainti on noin 11 S 21 W jonka Tähtitieteellinen Unioni IAU nimesi vuonna 1964 sen jälkeen kun Ranger 7 oli kuvannut kuuta läheltä kuukauden ajan.[3]

Merissä olevat lahdet on myös nimetty sinus nimellä. Jotkin pienemmät tummat muodostelmat olivat Ricciolin ennemminkin järviä ja ne hän nimesi lacus nimellä. Monet mare nimellä olevat paikat ovat kuitenkin pienempiä kuin isoimmat järvet eli lactukset. Riccioli nimesi myös joitakin ylängöt (vaaleat alueet) ja mare-alueiden välimaastoja rämeiksi eli palus.[3]

1800-luvun loppuun asti Kuun paikkojen nimeäminen oli "villiä-länttä". Suurimpien kohteiden nimistä oli yksimielisyys mutta pienempiä paikkoja nimettiin havainnoitisjoiden omien mieltymysten mukaan. Vuosisadan vaihtumisen jälkeen toimeen tarttui Kansainvälinen tähtitieteen unioni (International Astronomical Union), IAU. Nykyään ainoastaan se nimeää paikkoja avaruudessa, mutta kuitenkin jäsentensä ehdotusten pohjalta.[3]

  • Olemassa olevia nimiä ei muuteta.
  • Uskonnollisia, sotilaallisia tai poliittisia johtajia ei hyväksytä nimistöön.
  • Nimet kirjoitetaan latinalaisin aakkosin siinä muodossa, missä ehdottava valtio ne ehdottaa.
  • Laajat tummat alueet saavat nimensä luonnonilmiöiden ja mielialojen mukaan ja etuliitteeksi ne saavat Mare, Palus, Oceanus, Lacus tai Sinus.[3]
Kuun merien nimeäminen, Latina – Suomi
Latinaksi oceanus mare lacus sinus palus
Suomeksi valtameri meri järvi lahti suo

Kuun meret nimineen (kuva)

Kuun meret ja suurimmat kraatterit nimineen

Kuun tummat basalttitasangot

Clementine kuuluotaimen kuvista Kuun tehty albedo eli heijastuvuus -kartta. Tummat alueet ovat kuun meriä, kun taas vaaleammat alueet ovat ylänköjä. Kuva on sylinterimäinen projektio, jossa pituusaste kasvaa vasemmalta oikealle -180 E 180 E ja leveysaste alenee 90 N 90 S. Kuvan keskipiste vastaa keskimääräistä napapistettä 0 N ja 0 E. Kuvasta käy hyvin ilmi että Kuun meret ovat suurimmaksi osaksi vain Kuun toisella puolella.[1]

Kuun meret ovat Kuun tummia basalttisisia tasankoja.[1]

Kuun meret ja lahdet: 1 Oceanus Procellarum, 2 Mare Imbrium, 3 Mare Frigoris, 4 Mare Insularum, 5 Mare Cognitum, 6 Mare Humorum, 7 Mare Nubium, 8 Mare Vaporum, 9 Mare Serenitatis, 10 Mare Tranquillitatis, 11 Mare Nectaris, 12 Mare Fecunditatis, 13 Mare Spumans, 14 Mare Undarum, 15 Mare Smythii, 16 Mare Marginis, 17 Mare Crisium, 18 Mare Anguis, 19 Mare Humboldtianum, 20 Sinus Roris, 21 Sinus Iridum, 22 Sinus Lunicus, 23 Sinus Fidei, 24 Sinus Aestuum, 25 Sinus Medii, 26 Sinus Honoris, 27 Sinus Asperitatis, 28 Sinus Concordiae, 29 Sinus Amoris, 30 Sinus Successus.

Oceanus

Mare

  • Mare Anguis (Käärmeitten meri)
  • Mare Australe (Eteläinen meri)
  • Mare Cognitum (Tunnettu meri)
  • Mare Crisium (Vaarojen meri)
  • Mare Fecundatatis (Hedelmällisyyden meri)
  • Mare Frigoris (Kylmyyden meri)
  • Mare Humboldtianum (Humboldtin meri)
  • Mare Humorum (Kosteuden meri)
  • Mare Imbrium (Sateiden meri)
  • Mare Ingenii (Nerokkuuden meri)
  • Mare Insularum (Saarten meri)
  • Mare Marginis (Reunameri)
  • Mare Moscoviense (Moskovan meri)
  • Mare Nectaris (Nektarinmeri)
  • Mare Nubium (Pilvien meri)
  • Mare Orientale (Itäinen meri)
  • Mare Serenitatis (Hiljaisuuden meri)
  • Mare Smythii (Smythin meri)
  • Mare Spumans (Vaahtoava meri)
  • Mare Tranquillitatis (Rauhallisuuden meri)
  • Mare Undarum (Aaltojen meri)
  • Mare Vaporum (Höyryjen meri)

Lacus

  • Lacus Aestatis (Kesän järvi)
  • Lacus Autumni (Syksyn järvi)
  • Lacus Bonitatis (Hyvyyden järvi)
  • Lacus Doloris (Kärsimyksen järvi)
  • Lacus Excellentiae (Erinomaisuuden järvi)
  • Lacus Felicitatis (Onnellisuuden järvi)
  • Lacus Gaudii (Ilon järvi)
  • Lacus Hiemalis (Talven järvi)

Sinus

  • Sinus Aestuum
  • Sinus Amoris
  • Sinus Asperitatis
  • Sinus Concordiae
  • Sinus Fidei
  • Sinus Honoris
  • Sinus Iridum (Sateenkaarten lahti)
  • Sinus Lunicus
  • Sinus Medii (Keskilahti)
  • Sinus Roris
  • Sinus Successus

Palus

  • Palus Epideriamium (Tautien suo)
  • Palus Putredinis (Mätänemisen suo)
  • Palus Somni (Unien suo)[6][7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Kuu URSA. Viitattu 06.07.2018.
  2. ↑ a b c d Nummila, Sakari: Kuulla oli aikoinaan kaasukehä Tähdet ja avaruus. 6.10.2017. Viitattu 06.07.2018.
  3. ↑ a b c d e f Westman, Juhani: 2.Kuun kasvot Kuu - Eilen, tänään, huomenna. 1994. Arkistoitu 6.7.2018. Viitattu 6.7.2018.
  4. ↑ Mistä alkoi avaruusaika? Tieteen kuvalehti. 12.6.2013. Viitattu 06.07.2018.
  5. ↑ Nature, 22.8.2012, nro 488. doi:10.1038/488429b. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.7.2018.
  6. ↑ Westman, Juhani: Liite B: Taulukot Kuu - Eilen, tänään, huomenna. 1994. Arkistoitu 6.7.2018. Viitattu 6.7.2018.
  7. ↑ Li, Chunlai & Liu, Jianjun & Mu, Lingli & Ren, Xin & Zuo, Wei: The Chang’E-1 Topographic Atlas of the Moon, s. 202– (englanniksi) . Springer. ISBN 978-3-662-48439-5. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuun meret.
  • Mäkelä, Veikko: Huikeat Humboldtit Zeniitti. 4.6.2016. Viitattu 5.7.2018.
  • Mäkelä, Veikko: Suomalaiset Kuussa 2: Laitapuolen suomalaiset Zeniitti. 24.6.2018. Viitattu 6.7.2018.
  • Ojanperä, Juha: Uusi Kuu Zeniitti. 14.12.2015. Viitattu 6.7.2018.
  • Spudis, Paul D.: How Are Places On The Moon Named? Air & Space Magazine. 31.12.2012. Viitattu 6.7.2018.
  • Mare Basalt Volcanism NASA. 2003. Viitattu 6.7.2018.
  • Gong, Shengxia & Wieczorek, Mark A. & Nimmo, Francis & Kiefer, Walter S. & Head, James W. & Huang, Chengli & Smith, David E. & Zuber, Maria T.: Thicknesses of mare basalts on the Moon from gravity and topography. Journal of Geophysical Research, 11.5.2016, nro 121, s. 854–870. doi:10.1002/2016JE005008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 06.07.2018. [vanhentunut linkki]
  • Google Moon (englanniksi) 
  • Lunar and Planetary Institute: Exploring the Moon (englanniksi) 
  • Ralph Aeschliman Planetary Cartography and Graphics: Lunar Maps (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) 
  • Moon articles in Planetary Science Research Discoveries (englanniksi)