Oikumene

Oikumene (m.kreik. οἰκουμένη, oikūmenē tai oikoumenē) tarkoitti antiikin aikana asuttua eli tunnettua maailmaa, maapallon asutettuja alueita. Sen vastakohta oli anoikumene. Sanasta on sittemmin johdettu kristillisten kirkkojen käsite ekumeeninen (oikumenikos), yleinen tai yleiskirkollinen, koko kristikuntaa koskeva.^[1]