Pehr-Axel Wahren

Pehr-Axel Wahren^[1] (29. syyskuuta 1898 Urjala – 21. kesäkuuta 1961) oli suomalainen jääkärimajuri ja myyntipäällikkö. Hänen vanhempansa olivat agronomi Axel Wahren ja Bertha Procopé. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1919 Marie Louise Lindemanin kanssa, josta hän erosi vuonna 1925 ja avioitui uudelleen vuonna 1932 Helvi Inkeri Pitkäsen kanssa, joka kuoli vuonna 1941. Wahren avioitui kolmannen kerran vuonna 1947 Sylvia Signe Toivosen kanssa, josta hän erosi. Neljännen kerran hän avioitui vuonna 1958 Sylvi Orvokki Haajasen kanssa.^[2][3]

Wahren kävi kuusi luokkaa Helsingin ruotsalaista normaalilyseota ja Taistelukoulun luutnanttikurssin vuonna 1934.^[2][3]

Wahren liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 6. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917. Hän osallistui Libaussa vuonna 1917 järjestetyille sotakoulun B-kursseille.^[2][3]

Wahren saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin aluksi joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan 14. huhtikuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä ja Hotakassa, missä hän haavoittui pahasti taistelussa 23. huhtikuuta 1918.^[2][3]

Wahren määrättiin sisällissodan jälkeen 14. lokakuuta 1918 koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 6. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. maaliskuuta 1919 rykmentin esikuntaan ja edelleen 17. kesäkuuta 1919 Sotaministeriöön, mistä hän palasi takaisin Suomen valkoiseen kaartiin 28. tammikuuta 1920, missä hän toimi rykmentin adjutanttina ja komppanianpäällikkönä. Armeijasta Wahren erosi 25. elokuuta 1922 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön 1. joulukuuta 1922 ja hänet sijoitettiin Turunmaan suojeluskuntapiirin 2. alueen (tunnettiin myöhemmin nimellä 7. alue) päälliköksi. Suojeluskuntajärjestöstä hän puolestaan erosi 31. toukokuuta 1925 ja siirtyi Ab Elektrolux oy:n palvelukseen piiripäälliköksi, kunnes siirtyi vuonna 1930 palvelukseen Oy Nilfisk ab:lle, josta hän siirtyi edelleen samana vuonna myyntipäälliköksi Separaattori oy:lle. Veljekset Kerstenini metallitehtaalle hän siirtyi vuonna 1931 ja työskenteli siellä vuoteen 1932 saakka. Wahren astui tämän jälkeen uudelleen armeijan palvelukseen 30. toukokuuta 1932 ja hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Karjalan kaartin rykmentin 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 7. marraskuuta 1934 alkaen komppanianpäälliköksi Keski-Suomen rykmentin 2. komppaniaan.^[2][3]

Wahren osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 5:n 2. pataljoonan komentajana osallistuen taisteluihin Punnusjoella, Kuparsaaressa ja Noskuassa. Välirauhan aikana hän toimi hevos- ja ajoneuvoupseerina Kymenlaakson suojeluskuntapiirissä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Turun suojeluskuntapiirin komentajaksi ja kaupungin komendantiksi. Vuonna 1943 hän siirtyi Turun läänin kansanhuoltopiirin piiritarkastajaksi ja toimi virassa aina vuoteen 1949 saakka, jolloin hän siirtyi Mouhijärven kunnan huoltosihteeriksi ja rakennuslautakunnan puheenjohtajaksi, jossa toimi virassa vuoteen 1953 saakka. Oy Betolit Ab:n myynti - ja mainospäällikkönä hän toimi vuodesta 1953 alkaen. Hänet haudattiin Honkanummen hautausmaalle.^[3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 28. huhtikuuta 1918 Vänrikki 16. toukokuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1920 Kapteeni 7. marraskuuta 1934 Majuri 1941		Vapaudenristi 3. lk. (1940 ja 1942) Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.