Pituushyppy

Pituushyppy
Pituushyppykilpailu.
Miesten ennätykset
Maailmanennätys	Mike Powell 8,95 m (1991)
Olympiaennätys	Bob Beamon 8,90m (1968)
Naisten ennätykset
Maailmanennätys	Galina Tšistjakova 7,52 m (1988)
Olympiaennätys	Jackie Joyner-Kersee 7,40 m (1988)
Infobox OK

Pituushyppy on yleisurheilulaji, jossa päämääränä on suorittaa pituussuunnassa mahdollisimman pitkä hyppy. Nopea vauhdinotto ja korkea loikka lankulta ovat lajissa menestymisen keskeisiä tekijöitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että monet pikajuoksijat, kuten Carl Lewis ja Marion Jones, ovat kilpailleet menestyksekkäästi pituushypyssä.

Pituushyppy on ollut nykyaikaisten kesäolympialaisten ohjelmassa niiden alusta lähtien. Vuosina 1900–1912 olympialajeihin kuului myös vauhditon pituushyppy.

Säännöt

Kilpailijat ottavat hyppyyn vauhtia radalta, joka on päällystetty samalla materiaalilla kuin kentän juoksurata. Vauhdinottoradan päässä on radasta hieman korotettu lankku, johon vahalla merkityn hyppyrajan takaa kilpailijan täytyy suorittaa hyppynsä. Rajalta tai sen jälkeen tehdyn hypyn katsotaan olevan yliastuttu, ja se hylätään. Hylkääminen on seurauksena myös, jos kilpailija ei aloita hyppyään ennen hänelle kilpasuoritukseensa varatun ajan täyttymistä. Laskeutuminen tapahtuu hiekalla täytettyyn kuoppaan. Hypyn pituus saadaan selville, kun mitataan matka lankun hyppyrajasta kilpailijan taaimmaisimpaan jälkeen hiekassa. Matkaa ponnistuskohdasta hyppyrajalle ei lasketa mukaan tulokseen.

Arvokisoissa pituuskilpailu koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin on karsinta, johon kaikki kisaan päässeet ottavat osaa. Jokaiseen kisaan määrätään etukäteen valmiiksi karsintaraja, jonka ylittämällä kilpailija pääsee automaattisesti finaaliin. Jos vähintään 12 kilpailijaa ei ole ylittänyt rajaa, otetaan finaaliin mukaan 12 parasta tulosten perusteella. Jos tällöin 12:nnella on sama tulos kuin yhdellä tai useammalla seuraavaksi sijoittuneella, kunkin toiseksi paras hyppy ratkaisee jatkoon pääsijän. Jos sekin on yhtä pitkä, ratkaisee kolmanneksi pisin hyppy. Jos vielä sekin on yhtä pitkä, kaikki edelleen tasoissa olevat kilpailijat pääsevät finaaliin. Joissakin kilpailuissa (esimerkiksi sisäratojen arvokilpailuissa ja Kalevan kisoissa) finaaliin kelpuutetaan 12 parhaan sijasta vain kahdeksan parasta. Finaali, joka on kilpailun toinen vaihe, alkaa niin, että kaikki mukaan päässeet kilpailijat hyppäävät kolme hyppyä, minkä jälkeen 8 parasta pääsee kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Finaalissa pisimmän hypyn tehnyt julistetaan voittajaksi. Jos kaksi tai useampi saa saman tuloksen, ratkaisee näiden hyppääjien toiseksi pisin hyppy keskinäisen paremmuuden, sen jälkeen tarvittaessa kolmanneksi pisin ja niin edelleen. Jos kaikki hypyt ovat yhtä pitkiä, sija jaetaan.

Suurin sallittu myötätuuli ennätyshypyissä on 2 metriä sekunnissa.

Tulokset mitataan täysinä senttimetreinä.

Tekniikka

Pituushyppysuorituksen tärkeät vaiheet ovat vauhdinotto, kaksi viimeistä askelta, ponnistus, ilmalento ja alastulo. Ponnistusnopeuden merkitys näkyy siinä, että moni pituushyppääjä on myös erinomainen pikajuoksija. Kolme merkittävintä pituushypyn hyppytekniikkaa ovat saksaus, keriminen ja tempaus. Saksaus on huippuhyppääjien yleisimmin käyttämä tekniikka mutta myös vaikein opetella. Siinä hyppääjä tekee jaloillaan useita saksausliikkeitä kuin jatkaen juoksuaan ilmassa. Kerimisessä ilmalentoa tehostetaan viemällä kädet ensin alhaalla taakse, sitten ylös ja lopuksi eteen. Tempauksessa jalat ja kädet kurotetaan mahdollisimman kauas lantiosta, ja jalat työnnetään eteen vasta hypyn lakipisteen jälkeen.^[1]

Ennätykset

Pituushyppy on tunnettu pitkäikäisistä maailmanennätyksistään. Vuonna 1935 Jesse Owens hyppäsi maailmanennätyksen 813 senttimetriä, joka rikottiin vasta vuonna 1960. Myöhemmin Bob Beamon hyppäsi 890 senttimetriä vuoden 1968 olympialaisissa eikä sitä pidempiä nähty kuin vasta vuonna 1991, jolloin Mike Powell hyppäsi Tokion MM-kilpailuissa voimassa olevan maailmanennätyksen 895 senttimetriä. Vuonna 1995 Iván Pedroso tosin hyppäsi 896 cm, mutta ennätystä ei ilmoitettu ratifioitavaksi, koska toimitsija oli seissyt tuulimittarin edessä, joka näytti sallittua lukemaa 1,2 metrin myötätuulta.

Nykyistä naisten maailmanennätystä 752 senttimetriä pitää hallussaan Neuvostoliittoa edustanut Galina Tšistjakova. Hyppy tehtiin Leningradissa vuonna 1988.

Miesten Suomen ennätys oli pitkään Rainer Steniuksen vuonna 1966 hyppäämä (ja Jarmo Kärnän myöhemmin sivuama) 816 senttimetriä, kunnes Tommi Evilä paransi sitä hyppäämällä 818 senttimetriä vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailuiden pituushypyn karsinnassa elokuussa 2005. Evilä paransi SE-tulosta Suomi–Ruotsi-maaottelussa Göteborgissa sentillä samana vuonna. Kesäkuussa 2008 Evilä hyppäsi 822 senttimetriä niin ikään Göteborgissa. Se säilyi ennätyksenä kesäkuuhun 2020, jolloin Kristian Pulli hyppäsi 827 senttimetriä Espoossa.

Naisten Suomen ennätystä pitää hallussaan Ringa Ropo tuloksella 685 senttimetriä, joka on hypätty Lahdessa elokuussa 1990.

Pituushyppy arvokilpailuissa

Pääartikkeli: Pituushyppy olympialaisissa

Pituushyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta 1896. Naisten pituushyppy tuli kisaohjelmaan vuonna 1948. Olympiahistorian alkuvuosina kilpailutapahtumia oli kaksi, kun olympiamitalit ratkaistiin myös vauhdittomassa pituushypyssä. yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa pituushyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta 1983. Menestynein maa arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.^{[2][3][4][5][6][7]}

Kymmenen parasta hyppääjää

Maailma

Miehet[8][9] Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm 1. 895 +0,3 Mike Powell Tokio 30.8.1991 2. 890 +2,0 Bob Beamon México 18.10.1968 3. 887 -0,2 Carl Lewis Tokio 30.8.1991 4. 886 +1,9 Robert Emmijan Tsaghkadzor 22.5.1987 5. 874 +1,4 Larry Myricks Indianapolis 18.7.1988 874 +2,0 Erick Walder El Paso 2.4.1994 874 -1,2 Dwight Phillips Eugene 7.6.2009 8. 873 +1,2 Irving Saladino Hengelo 24.5.2008 9. 871 +1,9 Iván Pedroso Salamanca 18.7.1995 871i 0,0 Sebastian Bayer Torino 8.3.2009

Naiset[10] Tulos Tuuli Urheilija Paikka Pvm 1. 752 +1,4 Galina Tšistjakova Leningrad 11.6.1988 2. 749 +1,3 Jackie Joyner-Kersee New York 22.5.1994 3. 748 +1,2 Heike Drechsler Neubrandenburg 9.7.1988 4. 743 +1,4 Anișoara Cușmir Bukarest 4.6.1983 5. 742 +2,0 Tatjana Kotova Annecy 23.6.2002 6. 739 +0,5 Jelena Belevskaja Brjansk 18.7.1987 7. 737 - Inesa Kravets Kiova 13.6.1992 8. 733 +0,4 Tatjana Lebedeva Tula 31.7.2004 9. 731 +1,5 Jelena Hlopotnova Alma Ata 12.9.1985 731 -0,1 Marion Jones Zürich 12.8.1998 731 +1,7 Brittney Reese Eugene 2.7.2016

Suomi

Lähteet

Miesten pituushypyn maailmanennätyksen kehitys

Tulos	Nimi	Maa	Paikkakunta	Päivämäärä	Huomautuksia
761	Peter O’Connor	Iso-Britannia	Dublin, Iso-Britannia	5.8.1901	O’Connor oli irlantilainen, mutta maa ei vielä tuolloin ollut itsenäinen
769	Ned Gourdin	Yhdysvallat	Cambridge, Yhdysvallat	23.7.1921
776	Robert LeGendre	Yhdysvallat	Pariisi, Ranska	7.7.1924
789	William DeHart Hubbard	Yhdysvallat	Chicago, Yhdysvallat	13.6.1925
790	Ed Hamm	Yhdysvallat	Cambridge, Yhdysvallat	7.7.1928
793	Silvio Cator	Haiti	Colombes, Ranska	9.9.1928	Tuuli 0,0 m/s
798	Chuhei Nambu	Japani	Tokio, Japani	27.10.1931	Tuuli 0,5 m/s
813	Jesse Owens	Yhdysvallat	Ann Arbor, Yhdysvallat	25.5.1935	Tuuli 1,5 m/s
821	Ralph Boston	Yhdysvallat	Walnut, Yhdysvallat	12.8.1960	Tuuli 0,0 m/s
824	Ralph Boston	Yhdysvallat	Modesto, Yhdysvallat	27.5.1961	Tuuli 1,8 m/s
828	Ralph Boston	Yhdysvallat	Moskova, Neuvostoliitto	16.7.1961	Tuuli 1,2 m/s
831	Igor Ter-Ovanesjan	Neuvostoliitto	Jerevan, Neuvostoliitto	10.6.1962	Tuuli −0,1 m/s
833	Phil Shinnick	Yhdysvallat	Modesto, Yhdysvallat	25.5.1963	Tuulilukeman puuttumisen vuoksi ei vahvistettu alkujaan ennätykseksi, mutta hyväksyttiin jälkikäteen vuonna 2021 ennätysluetteloon.
831	Ralph Boston	Yhdysvallat	Kingston, Jamaika	15.8.1964	Tuuli 0,0 m/s. Hyväksyttiin ennätykseksi kun Shinnickin tulosta ei alkujaan oltu hyväksytty.
834	Ralph Boston	Yhdysvallat	Los Angeles, Yhdysvallat	12.9.1964	Tuuli 1,0 m/s
835	Ralph Boston	Yhdysvallat	Modesto, Yhdysvallat	29.5.1965	Tuuli 0,0 m/s
835	Igor Ter-Ovanesjan	Neuvostoliitto	México, Meksiko	19.10.1967	Tuuli 0,0 m/s
890	Bob Beamon	Yhdysvallat	México, Meksiko	18.10.1968	Tuuli 2,0 m/s
895	Mike Powell	Yhdysvallat	Tokio, Japani	30.8.1991	Tuuli 0,3 m/s

Lähde

• World Record Progression of Long Jump worldathletics.org. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)
• US long jumper Shinnick retroactively recognised as world record-breaker worldathletics.org. 28.6.2021. Viitattu 29.6.2021. (englanniksi)

Naisten pituushypyn maailmanennätyksen kehitys

Tulos	Nimi	Maa	Paikkakunta	Päivämäärä	Huomautuksia
516	Marie Mejzlíková	Tšekkoslovakia	Praha, Tšekkoslovakia	6.8.1922
530	Marie Mejzlíková	Tšekkoslovakia	Praha, Tšekkoslovakia	23.9.1923
548,5	Muriel Gunn	Iso-Britannia	Lontoo, Iso-Britannia	2.8.1926
550	Kinue Hitomi	Japani	Göteborg, Ruotsi	28.8.1926
557,5	Muriel Gunn	Iso-Britannia	Lontoo, Iso-Britannia	1.8.1927
598	Kinue Hitomi	Japani	Osaka, Japani	20.5.1928
612	Christel Schulz	Saksa	Berliini, Saksa	30.7.1939
625	Fanny Blankers-Koen	Alankomaat	Leiden, Alankomaat	19.9.1943
628	Yvette Williams	Uusi-Seelanti	Gisborne, Uusi-Seelanti	20.2.1954	Tuuli 0,2 m/s
628	Galina Vinogradova	Neuvostoliitto	Moskova, Neuvostoliitto	11.9.1955	Tuuli 1,3 m/s
631	Galina Vinogradova	Neuvostoliitto	Tbilisi, Neuvostoliitto	18.11.1955	Tuuli 0,5 m/s
635	Elżbieta Krzesińska	Puola	Budapest, Unkari	20.8.1956	Tuuli 1,0 m/s
635	Elżbieta Krzesińska	Puola	Melbourne, Australia	27.11.1956
640	Hildrun Claus	Itä-Saksa	Erfurt, Itä-Saksa	7.8.1960	Tuuli 0,0 m/s
642	Hildrun Claus	Itä-Saksa	Berliini, Itä-Saksa	23.6.1961	Tuuli 1,4 m/s
648	Tatjana Štšelkanova	Neuvostoliitto	Moskova, Neuvostoliitto	16.7.1961	Tuuli −1,5 m/s
653	Tatjana Štšelkanova	Neuvostoliitto	Leipzig, Itä-Saksa	10.6.1962	Tuuli 1,5 m/s
670	Tatjana Štšelkanova	Neuvostoliitto	Moskova, Neuvostoliitto	4.7.1964
676	Mary Rand	Iso-Britannia	Tokio, Japani	14.10.1964	Tuuli −1,6 m/s
682	Viorica Viscopoleanu	Romania	México, Meksiko	14.10.1968	Tuuli 0,0 m/s
684	Heidemarie Rosendahl	Länsi-Saksa	Torino, Italia	3.9.1970	Tuuli 0,0 m/s
692	Angela Voigt	Itä-Saksa	Dresden, Itä-Saksa	9.5.1976	Tuuli 1,6 m/s
699	Siegrun Siegl	Itä-Saksa	Dresden, Itä-Saksa	19.5.1976	Tuuli 2,0 m/s
707	Vilma Bardauskienė	Neuvostoliitto	Kišinjov, Neuvostoliitto	18.8.1978	Tuuli 1,9 m/s
709	Vilma Bardauskienė	Neuvostoliitto	Praha, Tšekkoslovakia	29.8.1978	Tuuli 0,0 m/s
715	Anisoara Cușmir	Romania	Bukarest, Romania	1.8.1982	Tuuli 0,3 m/s
720	Vali Ionescu	Romania	Bukarest, Romania	1.8.1982	Tuuli −0,3 m/s, samassa kilpailussa kuin edellinen
721	Anisoara Cușmir	Romania	Bukarest, Romania	15.5.1983	Tuuli 0,6 m/s
727	Anisoara Cușmir	Romania	Bukarest, Romania	4.6.1983	Tuuli 0,6 m/s
743	Anisoara Cușmir	Romania	Bukarest, Romania	4.6.1983	Tuuli 1,4 m/s, samassa kilpailussa kuin edellinen
744	Heike Drechsler	Itä-Saksa	Itä-Berliini, Itä-Saksa	22.9.1985	Tuuli 2,0 m/s
745	Heike Drechsler	Itä-Saksa	Tallinna, Neuvostoliitto	21.6.1986	Tuuli 0,9 m/s
745	Heike Drechsler	Itä-Saksa	Dresden, Itä-Saksa	3.7.1986	Tuuli 1,1 m/s
745	Jackie Joyner-Kersee	Yhdysvallat	Indianapolis, Yhdysvallat	13.8.1987	Tuuli 0,6 m/s
745	Galina Tšistjakova	Neuvostoliitto	Leningrad, Neuvostoliitto	11.6.1988	Tuuli 1,0 m/s
752	Galina Tšistjakova	Neuvostoliitto	Leningrad, Neuvostoliitto	11.6.1988	Tuuli 1,4 m/s, samassa kilpailussa kuin edellinen

Lähteet

• IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.
• World Record Progression of Long Jump worldathletics.org. Viitattu 14.8.2020.