Pronomini

Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta. Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi.^[1] Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.

Pronominien luokittelu

1. Persoonapronominit

   minä, sinä, hän, me, te, he

2. Demonstratiivipronominit eli osoituspronominit

   tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne

3. Interrogatiivipronominit eli kysyvät prononimit

   kuka, (ken), mikä, kumpi (ja kumpainen)

4. Relatiivipronominit

   joka, mikä

5. Indefiniittipronominit eli kvanttoripronominit, muun muassa seuraavat

   joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva

6. Refleksiivipronomini

   itse (hän paransi itsensä)

7. Resiprookkipronomini

   toinen (toinen toistaan)

Monissa kielissä on lisäksi erityisiä possessiivipronomineja, jotka merkitykseltään – mutta eivät muodoltaan – vastaavat persoonapronominien genetiiviä.

Lähteet

• Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2. korj. p. Oy Finn Lectura Ab, 1992. ISBN 951-8905-67-3.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pronomini Wikimedia Commonsissa