Rooibos
| Kapinroibospensas | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Roibospensaat Aspalathus |
| Laji: | linearis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Aspalathus linearis | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Rooibos eli kapinroibospensas eli kapinroibos (Aspalathus linearis) on kotoperäisenä vain Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas. Rooibos tarkoittaa afrikaansin kielessä ”punapensasta”.[1] Kasvin lehdet saavat hapettamisprosessin myötä hyvin punaisen sävyn. Myös vihreää, hapettamatonta rooibosta tuotetaan, tosin vähemmissä määrin.
Rooiboksen lehdistä valmistetaan kofeiinitonta teenkaltaista juomaa, jolla sanotaan olevan myönteisiä terveysvaikutuksia muun muassa suuren antioksidanttien määrän takia.[2]
Historiaa
Etelä-Afrikan khoisanit ovat käyttäneet rooibosta vuosisatojen ajan terveysjuomana. Se oli bushmannien käytössä ennen uudisasukkaiden tuloa.[1] Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Peter Thunberg levitti 1770-luvulta alkaen rooibos-tietoisuutta Eurooppaan ja antoi kasville sen tieteellisen nimen.
Eurooppalaiset tutustuivat rooibos-juomaan kylpylöissä 1920-luvulla.[1] Rooiboksen laajamittainen viljely aloitettiin 1930-luvulla. Rooibos toimi korvikkeena, kun teetä ei saanut tuoda Ceylonilta Eurooppaan toisen maailmansodan aikana. Takaisin teehen siirryttiin sodan jälkeen, kun sitä oli taas saatavilla.[1]
Rooiboksen käyttö yleistyi jälleen terveysbuumin myötä 1990-luvulla, jolloin vienti ulkomaille vauhdittui.[1]
Viljely
Rooibos-pensas kasvaa vain pienellä alueella Etelä-Afrikassa.[1] Kaikki viljelmät sijaitsevat Cederbergin vuoriston ympäröimällä alueella länsirannikolla.[1] Viljelytiloja on noin 500, ja niistä yli puolet toimittaa satonsa Rooibos Ltd. -yhtiölle, jonka kautta kulkee 70 % rooiboksen ulkomaanviennistä.[1] Vuonna 2019 kaikista rooibos-viljelmistä noin kaksi prosenttia on khoisanien hallussa[3].
Sato korjataan keväisin, ja työ tehdään pääosin käsin.[1] Pensaista kerätään neulasmaiset lehdet ja ohuimmat varret. Ne muuttuvat punaisiksi, kun niitä kastellaan ja niiden annetaan hapettua taivasalla yön yli.[1] Sitten massa levitetään kuivumaan aurinkoon ja steriloidaan höyryssä.[1]
Rooibos juomana
Rooibos-juoma ei ole teetä vaan teen tapaan haudutettavaa yrttijuomaa.[1] Siihen saadaan runsaasti makeaa ja pähkinämäistä aromia pitkällä hauduttamisella (esimerkiksi 6–10 minuuttia), sillä rooibos ei sisällä tanniineja eikä kofeiinia, jotka tekisivät juomasta kuivakkaa tai kitkerää. Koska juoma ei sisällä piristäviä aineita, se ei myöskään vaikeuta nukahtamista. Rooibos oli Etelä-Afrikassa pitkään köyhien ihmisten juoma.[1]
-
Clanwilliam, Etelä-Afrikka -
Clanwilliam, Etelä-Afrikka
Lähteet
- Anu Nousiainen: "Maistuisiko rooibos?". Helsingin Sanomien kuukausiliite, Helmikuu 2009, s. 15.
Viitteet
Aiheesta muualla
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Kapinroibos(pensas) (Aspalathus linearis)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||
