Tyräruoho
| Tyräruoho | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Tribus: | Paronychieae |
| Suku: | Tyräruohot Herniaria |
| Laji: | glabra |
| Kaksiosainen nimi | |
| Herniaria glabra | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Tyräruoho eli ketotyräruoho (Herniaria glabra) on kohokkikasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi.
Ulkonäkö ja koko
Ketotyräruoho on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen kasvi. Sen 5–10 cm pitkät karvaiset varret kasvavat maanmyötäisesti. Lehdet ovat ruodittomia, pieniä ja muodoltaan soikeanpuikeita. Alemmat lehdet ovat vastakkain, ylempänä toinen lehdistä on surkastanut. Lehtien korvakkeet ovat kalvomaisia, pieniä, erikokoisia ja ripsilaitaisia. Kukinnot ovat palleromaisia ja sijaitsevat lyhyissä hankahaaroissa. Väriltään kellanvihreät kukat ovat pieniä ja ovat 4–15 kukan sykeröinä. Terälehdet ovat suomumaisia ja lyhyitä, verholehdet ovat 0,5–0,7 mm pitkiä. Tyräruoho kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on munamainen, verhiönpituinen pähkylä.[1][2] Hedelmät kehittyvät ilmeisesti itsepölytyksen seurauksena.[3]
Levinneisyys
Ketotyräruohoa tavataan Euroopassa mantereen etelä-, itä- ja keskiosissa. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Tanskassa, Etelä-Ruotsissa, Baltiassa ja Keski-Venäjällä. Satunnaisemmin lajia kasvaa myös Britteinsaarilla Skotlantia myöten, Etelä-Norjassa sekä Keski- ja Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän puolella Etelä-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Ketotyräruohoa kasvaa myös paikoin Kaukasuksen alueella, Iranissa, Lähi-idässä, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa se on harvinainen tulokaslaji.[4]
Suomessa ketotyräruoho on vakinaistunut uustulokas. Sitä tavataan paikoitellen Etelä-Suomessa sekä pohjoisempana Pohjanlahden satamakaupungeissa. Pohjoisimmat havainnot ovat Käsivarren Lapista.[1]
Elinympäristö
Ketotyräruoho kasvaa kuivilla hiekkakentillä, hiekkaisilla mäenrinteillä, nummilla, joutomailla, hiekkakuopissa ja tien- ja radanvarsilla.[1][2]
Käyttö
Nimensä mukaisesti tyräruohoa on aikaisemmin käytetty lääkkeenä tyrää vastaan.[4]
Lähteet
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 115.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 142.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 459.
- ↑ a b Den virtuella floran: Knytling (Herniaria glabra) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2012. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
- Suomen Lajitietokeskus: Ketotyräruoho (Herniaria glabra)
- Kasviatlas 2020: Ketotyräruohon (Herniaria glabra) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Herniaria glabra – ketotyräruoho
|
