U-1206

U-1206
Aluksen vaiheet
Rakentaja	F. Schichau, Danzig
Kölinlasku	12. kesäkuuta 1943
Laskettu vesille	30. joulukuuta 1943
Palveluskäyttöön	16. maaliskuuta 1944
Loppuvaihe	upposi 14. huhtikuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma	769 t (pinnalla) 871 t (sukelluksissa)
Pituus	67,1 m
Leveys	6,2 m
Syväys	4,74 m
Koneteho	3 200 hv (pinnalla) 750 hv (sukelluksissa)
Nopeus	17,7 solmua (pinnalla) 7,6 solmua (sukelluksissa)
Toimintamatka	8 500 nm@10 solmua (pinnalla) 80 nm@4 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä	44–52
Aseistus
Aseistus	5 × torpedoputkea, joihin 14 torpedoa ilmatorjuntatykit
Infobox OK

U-1206 oli Saksan laivaston tyypin VIIC sukellusvene toisessa maailmansodassa.

Aluksen tunnuskuvana oli mustalla kilvellä vihreänokkainen ja -jalkainen valkoinen haikara.^[1]

Valmistus

Pääartikkeli: VIIC

Alus tilattiin 2. huhtikuuta 1942 F. Schichaulta Danzigista, missä köli laskettiin 12. kesäkuuta 1943 telakkanumerolla 1576. Alus laskettiin vesille 30. joulukuuta 1943 ja otettiin palvelukseen 16. maaliskuuta 1944.^[2]

Palvelus

Valmistuttuaan vene liitettiin 8. sukellusvenelaivueeseen päällikkönään yliluutnantti (saks. Oberleutnant zur See) Günther Fritze. Heinäkuussa 1944 uudeksi päälliköksi tuli kapteeniluutnantti (saks. kapitänleutnant) Karl-Adolf Schlitt. Alus oli harjoituskäytössä 31. tammikuuta 1945 asti ja siirtyi seuraavana päivänä aktiivipalvelukseen 11. laivueeseen.^[2]

Ensimmäiselle partiomatkalleen U-1206 määrättiin maaliskuussa 1945. Se lähti Kielistä Norjan Horteniin ja sieltä Kristiansandiin, josta sen oli tarkoitus jatkaa kohti Britteinsaarten rannikkoa.^[3] Alus lähti 6. huhtikuuta 1945^[4] Kristiansandista partiomatkalle.^[5] Se saapui partioalueelleen 12. huhtikuuta ja havaitsi pian saattueen, mutta sai toiseen pääkoneeseensa vian ja joutui suojautumaan alueella olleen miinakentän läheisyyteen, kun vikaa korjattiin. Alus jatkoi matkaansa seuraavana päivänä, ja korjauksia jatkettiin sukelluksissa.^[3]

U-1206 oli 14. huhtikuuta Skotlannin edustalla noin 60 metrin syvyydessä, kun päällikkö Schlitt meni käymälään. Aluksessa oli uuden mallinen käymälä, joka oli suunniteltu toimimaan vanhoja malleja syvemmällä. Schlittillä oli vaikeuksia monimutkaisen käymälän huuhtomisessa. Hän pyysi neuvoa mekaanikolta, joka avasi vahingossa väärän venttiilin, minkä seurauksena alukseen tulvi merivettä.^[5]

Kun merivesi pääsi tekemisiin käymälän alle sjoitettujen akkujen kanssa, niistä vapautui kloorikaasua. Aluksen täyttyessä myrkyllisellä kaasulla Schlittin oli pakko antaa käsky pintaannoususta. Miehistö alkoi pinnalle päästyään tuulettaa alusta, mutta koska se oli vain 16 kilometrin päässä Skotlannin rannikolta, paikalle tuli pian lentokone. Sen hyökkäyksessä kannella olleet neljä miestä saivat surmansa ja alus vaurioitui niin pahasti, ettei pystynyt enää sukeltamaan. Schlittin käskystä miehistö hylkäsi aluksen ja päätyi kumisilla lautoilla Skotlannin rannikolle, jossa heidät otettiin vangiksi.^[5] Hylkäämisen jälkeen alus kääntyi kyljelleen ja upposi.^[3] Kolme miehistön jäsentä kuoli yrittäessään nousta rantaan jyrkillä kallioilla kovassa merenkäynnissä.^[4] Uppoamiseen päättynyt partiotehtävä jäi veneen ainoaksi.^[2] Se oli myös Schlittin uran ainoa tehtävä, jolla hän toimi aluksen päällikkönä.^[4]

Hylky löydettiin etsinnöistä huolimatta vasta 1970-luvun puolivälissä, kun British Petroleumin työryhmä kartoitti Fortiesin öljykentälle johtavan putken reittiä. Sukelluksilla on selvinnyt, että kohtalaisen hyväkuntoinen alus on 86 metrin syvyydessä kallistuneena 45 astetta paapuuriin.^[2][3]

Lähteet