Uusateismi

Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Historia Ateismin historia Humanismi Valistus Vapaa-ajattelu
Käsitteet Ateismin määritelmä Jumalan olemassaolo Naturalismi Positiivinen ja negatiivinen ateismi Uskonnottomuus Uskontokritiikki
Yhteiskunta Ateistien osuus väestöstä Ateistien syrjintä Elämänkatsomustieto Sekulaari humanismi Sekularismi Kirkon ja valtion ero Ranskassa Suomessa Yhdysvalloissa Uskonnoton tapakulttuuri Suomessa
Järjestöt American Atheists Atheist Alliance Freedom From Religion Foundation Humanistinen internationaali Vapaa-ajattelijain liitto
Teokset Ateismi Ateismi: Lyhyt johdanto Atheism: A Philosophical Justification Encyclopédie Jumala ei ole suuri Jumalaa ei ole Jumalharha Lumous murtuu Systéme de la Nature Tiede, filosofia ja maailmankatsomus Uskon loppu
Henkilöt Julian Baggini Mihail Bakunin Mario Bunge Albert Camus Richard Dawkins Daniel Dennett Denis Diderot Ludwig Feuerbach Sam Harris Christopher Hitchens Paul Thiry d’Holbach Eino Kaila Michael Martin Karl Marx La Mettrie Kai Nielsen Ilkka Niiniluoto Ilkka Pyysiäinen Bertrand Russell Victor J. Stenger
Lisää aiheesta Kritiikki Luettelo ateisteista Symbolit
n k m

Uusateismi on nimitys länsimaiselle 2000-luvun ateistiselle uskontokritiikille, jota ovat kirjoissaan ja muissa puheenvuoroissaan edustaneet muun muassa Richard Dawkins, Daniel Dennett, Sam Harris ja Christopher Hitchens. Muita tunnettuja uusateisteja ovat Ayaan Hirsi Ali ja Victor J. Stenger. Uusateistit ovat korostaneet luonnontieteisiin nojautumista ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Uusateistien mukaan tukeutuminen yliluonnollisiin olentoihin ei tarjoa hyviä perusteluja moraalille tai tiedonhankinnalle.^[1][2][3]

Useiden kommentoijien mukaan uusateismi ei ole ollut varsinainen liike eikä siinä ole varsinaisesti uutta.^[4] Heidän mukaansa uutta oli ennen muuta se, että uusateistisia teoksia lukivat miljoonat ihmiset ja ateismi tuli monille esille osana julkista keskustelua.^[5][3]

Määrittelyjä ja sisältöä

Uusateistit nojaavat luonnontieteisiin ja käyttävät tieteen tuloksia ateismin perusteluna. Uusateistit kannattavat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.^[6] Uusateistien mukaan uskonto eli tukeutuminen yliluonnollisiin olentoihin ei tarjoa hyviä perusteluja moraalille tai tiedonhankinnalle, vaan paremmin perusteltua on edetä sekulaarin humanismin välineillä.^[7]

Eräs liikkeen perustavista teoksista on yhdysvaltalaisen Sam Harrisin vuonna 2004 julkaisema Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus, jota Harris alkoi kirjoittaa välittömästi syyskuun 2001 terroristihyökkäysten jälkeen. Moni liikkeen jäsenistä onkin islam-kriitikkoja, Harrisin ohella myös Christopher Hitchens, Richard Dawkins ja Ayaan Hirsi Ali. Uusateistit näkevät islamin ongelmallisena nimenomaan silloin, kun se toimii dogmaattisesti myös yhteiskunnan tasolla.^[8]

Uskontotieteilijä Matti Kamppisen mukaan uusateismissa uutta on lähinnä se, että samaan aikaan tuli markkinoille useita uskontokriittisiä puheenvuoroja.^[9] Termiä on kritisoinut esimerkiksi Tom Flynn, jonka mukaan ”uusateismi” ei ole liike eikä siinä ole mitään uutta, vaan uutta oli se, että suuret kustantamot julkaisivat ateistista materiaalia tunnetuilta henkilöiltä, ja näitä teoksia lukivat miljoonat ihmiset.^[5] Kulttuurintutkija Teemu Tairan mukaan Dawkins ja muut kirjoittajat onnistuivat siinä, että ateismi nousi julkisen keskustelun kohteeksi 2000-luvulla. Samanaikainen internetin yleistyminen maailmassa auttoi ateismin leviämistä ja ateistien verkostoitumista.^[3]

Katso myös

• Ateistinen feminismi
• Brights-liike
• Tieteellinen skeptismi

Lähteet

• Niemelä, Jussi K. (toim.): Mitä uusateismi tarkoittaa?. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-95-0.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the Spell. Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-96-0.
• French, Peter A. & Wettstein, Howard K. (toim.): The New Atheism and Its Critics. Boston: Wiley Periodicals, 2013. ISSN 0363-6550. (englanniksi)
• Harris, Sam: Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The End of Faith. Religion, Terror, and the Future of Reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-991.
• Hirsi Ali, Ayaan: Neitsythäkki. Islam, nainen ja fundamentalismi. (De maagdenkooi, 2004). Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20346-0.
• Hitchens, Christopher: Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken. (God Is Not Great. How Religion Poisons Everything, 2007). Suomentanut Matti Kinnunen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34140-7.
• Onfray, Michel: Atheist Manifesto. The Case Against Christianity, Judaism, and Islam. (Traité d’athéologie. Physique de la métaphysique, 2005.) Kääntänyt Jeremy Leggatt. New York: Arcade Publishing, 2007. ISBN 978-1-55970-820-3. (englanniksi)
• Paulos, John Allen: Irreligion. A Mathematician Explains Why the Arguments for God Just Don’t Add Up. New York: Hill and Wang, 2008. ISBN 978-0-8090-5919-5. (englanniksi)
• Stenger, Victor J.: The New Atheism. Taking a Stand for Science and Reason. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-751-5. (englanniksi)
• Taira, Teemu: Väärin uskottu? Ateismin uusi näkyvyys. Turku: Eetos, 2014. ISBN 978-952-67966-5-9.

Aiheesta muualla

• Brotherus, Robert: Uusateismi olkinukkena (Arkistoitu – Internet Archive). Vapaa ajattelija 1/2011.
• Taylor, James E.: The New Atheists The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)