Valko-Venäjän ilmavoimat

Valko-Venäjän ilmavoimat Ваенна-паветраныя сілы і войскі супрацьпаветранай абароны Рэспублікі Беларусь
Tunnus
Konetunnus
Toiminnassa	15. kesäkuuta 1992-nykyhetki
Valtio	Valko-Venäjä
Puolustushaarat	ilmavoimat
Rooli	puolustushaara
Osa joukkoa	Valko-Venäjän asevoimat
Koko	11,300 (2022)
Vuosipäivät	16. elokuuta (ilmavoimien päivä)
Komentajat
Nykyinen komentaja	Andrei Lukjanovitš
Infobox OK

Valko-Venäjän ilmavoimat (valkoven. Ваенна-паветраныя сілы і войскi супрацьпаветранай абароны, Vajenna-pavietranyja sily i vojski supratspavietranaj abarony) on Valko-Venäjän asevoimien ilmavoimat, jotka muodostettiin vuonna 1992 Valko-Venäjän SNT:ssä palvelleesta Neuvostoliiton ilmavoimien 26. ilma-armeijasta.^[1]

Historia

Neuvostoliiton aika

Länsirintaman ilmavoimien pohjalta perustettiin 5. toukokuuta 1942 1. ilma-armeija.^[2] Tammikuussa 1949 armeijasta tuli 26. ilma-armeija. Vuonna 1980 26. ilma-armeija nimettiin uudelleen Valko-Venäjän sotilaspiirin ilmavoimiksi.

Toukokuussa 1988 piirin ilmavoimat nimettiin uudelleen 26. ilma-armeijaksi. Kesäkuussa 1992 26. ilma-armeijan esikunnasta tuli Valko-Venäjän tasavallan ilmavoimien esikunta.

Ennen Neuvostoliiton hajoamista 26. ilma-armeijan ja 2. ilmapuolustusarmeijan käyttämiin lentokoneisiin kuuluivat muun muassa MiG-23, MiG-25 ja Suhoi Su-22.^[3][4][5]

Itsenäisyys ja perustaminen

Valko-Venäjän asevoimat perustettiin 20. syyskuuta 1991, kun Valko-Venäjän korkein neuvosto antoi määräyksen ”Valko-Venäjän tasavallan asevoimien muodostamisesta” Neuvostoliiton Valko-Venäjän sotilaspiirin muuttamisen myötä. Korkeimman neuvoston määräystä seurasi laki ”Valko-Venäjän tasavallan asevoimista” vuotta myöhemmin, 3. marraskuuta 1992. Näiden muutosten mukaisesti Valko-Venäjän sotilaspiirin 26. ilma-armeijasta tuli Valko-Venäjän ilmavoimat ja Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen 2. ilmapuolustusarmeijasta Valko-Venäjän ilmapuolustusjoukot, mikä jatkoi Neuvostoliiton käytäntöä kahdesta erillisestä ilmavoimasta.

Valko-Venäjän ilmavoimat perustettiin 15. kesäkuuta 1992, kun puolustusministeri antoi määräyksen nro 05/15.06.1992 26. ilma-armeijan muuttamisesta Valko-Venäjän tasavallan ilmavoimiksi. Valko-Venäjän ilmavoimat otti haltuunsa kaikki 26. ilma-armeijan kaluston lukuun ottamatta 1. kaartin pommituslentodivisioonaa, joka siirrettiin Venäjän federaation asevoimille.^[6]

Neuvostoliiton hajottua, Taškentissa 15. toukokuuta 1992 allekirjoitettiin seuraajavaltioiden välinen sopimus siitä, miten ne noudattavat Euroopan tavanomaisia aseita koskevaa sopimusta, joka tunnetaan yleisesti Taškentin sopimuksena. Sen mukaan Valko-Venäjä sai ottaa käyttöön vain 80 taisteluhelikopteria (mukaan lukien Mi-24:n R/K-tiedusteluhelikopterit ja Mi-8:n aseistetut ilmahyökkäysvariantit, joita Neuvostoliitto ei pitänyt varsinaisina taisteluhelikoptereina). Monet helikopterit myytiin ulkomaille, osallistuvat YK:n rauhanturvatehtäviin, varastoitiin tai niitä käytettiin Luninetsin 1169. lentovarastotukikohdassa.

Tammikuussa 1992 Brestin alueen Bereza-Osovitsissa sijaitseva 927. Koenigsbergin punalipun Aleksanteri Nevskin hävittäjälentorykmentti (sotilasyksikkönumero 55782) tuli osaksi Valko-Venäjän ilmavoimia.^[7]

Vuonna 2001 ilmavoimat ja ilmapuolustusjoukot yhdistettiin Valko-Venäjän asevoimien ilmavoimiksi ja ilmapuolustukseksi.

Vuonna 2002 muodostettiin kaksi operatiivis-taktista ilmavoimien komentokeskusta maavoimien kahden alueellisen komentokeskuksen rinnalle. Läntisen komentokeskuksen päämaja oli Baranavitšyn lentotukikohdassa Brestin alueella, ja se koostui yhdestä taistelulentotukikohdasta (Baranovitšissa), viidestä ohjuspuolustusprikaatista, yhdestä tutkaprikaatista, neljästä ilmailun komentopaikasta ja muista tukiyksiköistä.^[8] Lounaisen komentokeskuksen päämaja oli Matšulištin lentotukikohdassa Minskin alueella, ja se koostui yhdestä taistelulentotukikohdasta, kolmesta ohjusten ilmatorjuntaprikaatista ja yhdestä ohjusten ilmatorjuntarykmentistä, yhdestä tutkaprikaatista, ilmailun komentokeskuksesta ja muista tukiyksiköistä. 50. erillinen kuljetuslentotukikohta, varalentokentät ja muut tukiyksiköt pidettiin ilmavoimien esikunnan alaisuudessa. Vuoden 2014 lopussa ilmavoimien ja ilmapuolustuksen päällikkö kenraalimajuri Oleh Dvihaljov ilmoitti tiedotusvälineille, että kaksi komentokeskusta lakkautettiin joukkojen johtamisen ja valvonnan lisääntyneen automatisoinnin vuoksi.^[9]

Luninetsin lentotukikohtaan perustettiin vuoden 2023 alussa uusi 56. ilmatorjuntaohjusrykmentti, joka on varustettu S-300PS:llä. Aiemmin 56. ilmatorjuntaohjusprikaati toimi Slutskissa ja oli varustettu Buk-ilmatorjuntajärjestelmällä, mutta se lakkautettiin vuoden 2014 lopulla.^[10]

Ilmapuolustusjoukot

Neuvostoliiton asevoimat pitivät alueen ilmasuojauksesta vastaavat ilmapuolustusresurssit erillään ilmavoimista. Valko-Venäjän SNT:n ilmapuolustuksesta vastasi 2. erillinen ilmapuolustusarmeija, jonka päämaja oli pääkaupungissa Minskissä. Sillä oli kaksi ilmapuolustusjoukkoa: 11. ilmapuolustusjoukkojen päämaja oli Baranavitšyssa, ja niiden toiminta-alue kattoi Valko-Venäjän, ja 28. ilmapuolustusjoukkojen päämaja oli Lvivissä Ukrainan SNT:ssä, ja niiden toiminta-alue kattoi Länsi-Ukrainan.^[11]

Komentajat

Luettelo ilmavoimien ja ilmapuolustusvoimien komentajista:

• Kenraalimajuri Igor Golub (31. elokuuta 2017 - 13. joulukuuta 2022)^[12]
• Andrei Lukjanovitš (13. joulukuuta 2022 alkaen)^[13]

Tehtävä ja toiminnot

Ilmavoimien ja ilmapuolustusjoukkojen tehtävänä oli suojella asutuskeskuksia, kuten kaupunkeja ja alueita, sekä tasavallan hallinnollisia, teollisia ja taloudellisia etuja. Niiden tarkoituksena on myös puolustaa joukkoja vihollisen ilmahyökkäysten vaikutuksilta ja myös vihamielisten joukkojen hyökkäyksiltä sekä antaa tulitukea ja taata maajoukkojen taistelutoiminta.

Rauhan aikana ilmavoimat ja ilmapuolustusjoukot ovat valmiudessa suojaamaan valtion rajaa ilmassa ja Valko-Venäjän ilmatilan valvontaa. Ilmavoimat vastaa kaikesta sotilasilmailusta, sillä armeijalla ei ole omia lentokoneita.

Organisaatio

Ennen elokuuta 2010 ensisijaisia lentotukikohtia oli kuusi:

• Minsk - Matšulišti (50. sekalentotukikohta)^[14]
• Lida (206. hyökkäyslentotukikohta)
• Baranavitšy (61. hävittäjätukikohta) (Suhoi Su-27)^{[15][16][17][18]}
• Ross (116. pommikone-tiedustelutukikohta)
• Pružany (181. taisteluhelikopteritukikohta)
• Bereza (927. hävittäjälentotukikohta)^[19]

Ilmavoimien ja ilmapuolustusvoimien organisaatiouudistuksesta ilmoitettiin 26. elokuuta 2010.^[19] Ilmoitettiin, että 206. hyökkäyslentotukikohta (Lida) organisoitaisiin uudelleen 116. punalippukaartin rynnäkkölentotukikohdaksi (Rossissa) - entiseltä nimeltään 116. kaartin pommikone-tiedustelutukikohta, joka lentää Suhoi Su-24 ”Fencer” ja Suhoi Su-25 ”Frogfoot” -koneita. Su-24-pommikoneet poistettiin käytöstä. 206. hyökkäyslentotukikohta organisoitiin uudelleen 206. koulutuskeskukseksi.

Berezassa sijainneen 927. hävittäjätukikohdan Mikojan MiG-29 ”Fulcrum” -lentokoneista ja henkilöstöstä tuli osa Baranavitšyn 61. hävittäjätukikohtaa. Pian sen jälkeen, kun MiG-29-hävittäjät oli siirretty Baranavitšiin, 23. syyskuuta 2010 MiG-29 syöksyi maahan raportoidun matalalentoharjoituksen aikana uudessa paikassa (ks. jäljempänä). 24. elokuuta 2010 Berezassa sijaitseva Alexander Nevskin 927. Koenigsbergin punalipun ritarikunnan 927. hävittäjälentotukikohta nimettiin uudelleen Alexander Nevskin koulutuskeskukseksi ja miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttöön.

Ilmavoimissa on yli 18 170 työntekijää, mutta tätä määrää ollaan vähentämässä. Toimivia lentotukikohtia on nyt neljä:

• 61. hävittäjälentotukikohta (Baranavitšy), jossa lennetään MiG-29:llä.^[20][21] Täällä aiemmin lentäneet Su-27-koneet poistettiin käytöstä vuonna 2014.
• 116. punalippukaartin hyökkäyslentotukikohta (Lida)^[22]
  • (206. lentomiehistön koulutuskeskus)^[23]
• 50. yhdistetty lentotukikohta (Minsk - Matšulišti)
• 927. punalippukeskus miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien valmisteluun ja käyttöön (Osovcy), Irkut-3, Irkut-10.^[24][25][23]

Valko-Venäjän ilmavoimilla on läheiset yhteydet Venäjän ilmavoimiin ja puolustusteollisuuteen.^[26][27]

Ilmavoimilla ja ilmapuolustuksella on kolme haaraa ja useita tukipalveluja:

• Ilmavoimat
• Ohjusilmatorjuntajoukot
• Radiotekniset joukot
• Erikousjoukot- ja palvelut

Tapahtumat ja onnettomuudet

Elokuun 30. päivänä 2009 Su-27 UBM -lentokone syöksyi maahan Radomissa järjestettyjen vuoden 2009 lentonäytösten toisena päivänä, jolloin molemmat lentäjät kuolivat.^{[28][29][30][31]} Huhtikuun 21. päivänä 2010 kaksi MiG-29-hävittäjää oli suorittamassa harjoitusta, kun ne törmäsivät toisiinsa. Toinen onnistui laskeutumaan turvallisesti, kun taas toinen syöksyi maahan.^[32][33]

Syyskuun 23. päivänä 2010 MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan.^[34][35][36] 29. marraskuuta 2011 Mi-24-helikopteri syöksyi maahan pienessä metsässä Novi Zasimovitšin kylän lähellä. Kolmihenkinen miehistö kuoli törmäyksessä. Silminnäkijöiden mukaan ”edellisenä iltana oli ollut sakea sumu...”.^[37][38][39]

Kesäkuun 12. päivänä 2012 Suhoi Su-25 -lentokone syöksyi maahan lähellä pientä kylää Valko-Venäjällä. Lentäjä, everstiluutnantti Nikolai Gridnyov, menetti koneen hallinnan manööveröidessään matalalla.^[40][41] Häntä käskettiin hyppäämään, mutta hän jäi sen sijaan koneeseen varmistamaan, ettei kone syöksyisi kylään.^[41] Gridnyov kuoli onnettomuudessa.

Marraskuun 11. päivänä 2014 MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan.^[42] Helmikuun 23. päivänä 2017 toinen MiG-29-hävittäjä syöksyi maahan. Moottori syttyi palamaan lentoonlähdön aikana, mutta lentäjä hyppäsi turvallisesti lentokoneesta Babruiskissa, Mahiljoun alueella. 19. toukokuuta 2021 Jakovlev Jak-130 -lentokone syöksyi maahan Baranavitšissa ja aiheutti vähäisiä vahinkoja yhdelle kaupungin talolle. Kaksi lentäjää hyppäsi koneesta, mutta kuolivat.^[43]

Ryanairin lennon 4978 pysäyttäminen

Valkovenäläinen MiG-29 pysäytti 23. toukokuuta 2021 Ryanairin lennon FR4978 (Ateena-Vilna) ennen Liettuan ilmatilan ylittämistä, ja lento ohjattiin Minskin kansalliselle lentoasemalle. Minskissä valkovenäläinen oppositioaktivisti ja toimittaja Raman Pratasevitš poistettiin koneesta ja pidätettiin. Pratasevitš oli aiemmin paennut Valko-Venäjältä, ja Valko-Venäjän viranomaiset lisäsivät hänet vuonna 2020 etsintäkuulutettujen listalle sen jälkeen, kun hän oli auttanut järjestämään suuria mielenosoituksia presidentti Aljaksandr Lukašenkaa vastaan. Myös hänen kumppaninsa pidätettiin.^[44][45] Valko-Venäjän kansallisen lehdistöpalvelun mukaan Valko-Venäjän ilmavoimien MiG-29-hävittäjä lähetettiin saattamaan konetta Minskiin Lukašenkan käskystä.^[44][46][47]

Lentokalusto

Pääartikkeli: Luettelo Valko-Venäjän ilmavoimien kalustosta

Valko-Venäjän ilmavoimien vahvuus tammikuussa 2014 oli 180 konetta, joista suurin osa oli Neuvostoliitossa tai Venäjällä valmistettuja. Ilmavoimat operoi myös puolustusvoimien helikopterikalustoa. Kalustoon kuuluu seuraavia konetyyppejä:^[48]

Taistelukoneet

• Mikojan MiG-29, 33 konetta ^[49] (13 kpl päivitettiin MiG-29BM:ksi vuonna 2004.)^[50]
• Suhoi Su-25, 70 konetta^[49] (5 kpl tarkoitettu pilottikoulutuksiin)
• Suhoi Su-30, 4 konetta (8 kpl tilattuna)^[49]
  

Kuljetuskoneet

• Antonov An-26, 2 konetta^[49]
• Ilyushin Il-76, 2 konetta^[49]

Koulutuskoneet

• Jak-130, 11 konetta^[49]

• Aero L-39, 10 konetta^[49]
• Suhoi Su-30, 1 kone^[49]

Helikopterit

• Mil Mi-8, kuljetus, 36 konetta^[49]
• Mil Mi-24, hyökkäys, 25 konetta (8 kpl tilattuna)^[49][51][52]
• Mil Mi-26, kuljetus, 3 konetta^[49]

Käytöstä poistetut koneet

Ennen Neuvostoliiton hajoamista käytössä olivat seuraavat lentokoneet: MiG-23, MiG-25BM/RBS/PU, MiG-27, Suhoi Su-22, Suhoi Su-27 ja Mil Mi-2.^{[5][3][53][54][55]}

Lähteet