Valkomesikkä

Valkomesikkä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Mesikät Melilotus
Laji: albus
Kaksiosainen nimi

Melilotus albus
Medik.

Synonyymit
  • Trigonella alba (Medik.) Coulot & Rabaute
Katso myös

  Valkomesikkä Wikispeciesissä
  Valkomesikkä Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Valkomesikkä (Melilotus albus, syn. Melilotus alba) on hernekasveihin kuuluva valkokukkainen kaksivuotinen ruohovartinen kasvi.

Ulkonäkö ja koko

Tarhamehiläinen valkomesikän kukinnolla.
Valkomesikän hedelmiä ja siemeniä.

Valkomesikän pysty varsi voi kasvaa puolitoistametriseksi. Lehdet ovat kolmisormiset. Kasvi kukkii heinäkuusta syyskuuhun valkoisin 4-5 mm pitkin kukin. Kasvi muistuttaa huonokuntoista lupiinia: sen kukat ovat pienemmät ja kukinto harvempi. Kukattomana valkomesikän voi sekoittaa helposti keltakukkaiseen rohtomesikkään (Melilotus officinalis) ja kukallisena volganmesikkään (Melilotus wolgicus).

Levinneisyys

Valkomesikkää tavataan nykyisin Euroopassa Keski-Suomesta etelään, Venäjällä ja lisäksi Yhdysvalloissa[1]. Se on Turkista lähtenyt tulokaslaji, joka on levinnyt 1600-luvulta alkaen rukiin rikkaruohona ja painolastien mukana[2]. Amerikkaan sitä vietiin kasvatettavaksi karjan rehuksi.

Elinympäristö

Valkomesikkä kestää kuivaa. Sitä tavataan etenkin ratavarsissa, lastauspaikoilla ja satamissa. Sitä myös kasvatetaan maanparannus- ja maisemakasvina ja mehiläisten mesikasvina.

Verenohennuslääke

Verenohennuslääkkeenä käytetty varfariini keksittiin tutkittaessa 1930-luvulla miksi pilaantunut rehuna käytetty valkomesikkä aiheutti eläimille jopa kuolemaan johtaneita verenvuotoja. Vuonna 1939 saatiin selville, että valkomesikälle ominaisen hajun ja maun antanut kumariini muuttui kasvin pilaantuessa dikumaroliksi, joka vähensi veren hyytymiskykyä ehkäisemällä protrombiinin muodostumista. Dikumarolista kehitettiin edelleen 4-hydroksikumariinit, jollainen varfariini on.[3]

Lähteet

  1. Den virtuella floran: Vit sötväppling (Melilotus albus) – Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.1.2007.
  2. Tulokaslajit Lappeenrannassa
  3. Dikumarolin löytäminen ja antikoagulanttihoito (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Suomen Lajitietokeskus: Valkomesikkä (Trigonella alba)
  • Luontoportti: Valkomesikkä (Melilotus albus)
  • Luopioisten kasvisto: Valkomesikkä (Melilotus albus)
  • Flora of China: Melilotus albus (englanniksi)
Taksonitunnisteet
  • Wikidata: Q158596
  • Wikispecies: Melilotus albus
  • AoFP: 510
  • APA: 2016
  • APDB: 128368
  • APNI: 114947
  • BioLib: 40009
  • Calflora: 10971
  • CoL: 3ZFBQ
  • Ecocrop: 78092
  • eFloraSA: Melilotus_alba
  • EoL: 703240
  • EPPO: MEUAL
  • FEIS: melspp
  • FloraBase: 4084
  • FNA: 200012216
  • FoAO2: Melilotus albus
  • FoC: 200012216
  • FoIO: MELALB
  • GBIF: 2971095
  • GRIN: 23989
  • iNaturalist: 58907
  • IPA: 3050
  • IPNI: 156656-2
  • IRMNG: 11245164
  • ISC: 33693
  • ITIS: 516979
  • MichiganFlora: 1333
  • NBN: NHMSYS0000460662
  • NCBI: 47082
  • NZOR: 0d5f91b7-1faf-4edf-8c89-b1c89ffa9a04
  • NZPCN: 3171
  • Observation.org: 7049
  • Open Tree of Life: 38042
  • Plant List: ild-7888
  • POWO: urn:lsid:ipni.org:names:156656-2
  • SANBI: 387-1
  • Tropicos: 13035752
  • VASCAN: 5837
  • VicFlora: c644ebe2-2f09-4d9a-9de7-8de20862be9f
  • WisFlora: 4222
  • WoI: 812
  • WFO: wfo-0000212815
  • Laji.fi: MX.39017