Vauhdilla Chicagoon

Vauhdilla Chicagoon
Planes, Trains & Automobiles
Ohjaaja	John Hughes
Käsikirjoittaja	John Hughes
Tuottaja	John Hughes
Säveltäjä	Ira Newborn
Kuvaaja	Paul Hirsch Donald Peterman
Leikkaaja	Paul Hirsch
Pääosat	Steve Martin John Candy
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Paramount Pictures
Levittäjä	UIP-Dunafilm Netflix
Ensi-ilta	1987
Kesto	93 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Vauhdilla Chicagoon (Planes, Trains & Automobiles) on yhdysvaltalainen komediaelokuva, jonka Paramount Pictures tuotti vuonna 1987. Sen on käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut John Hughes. Pääosia esittävät Steve Martin ja John Candy.

Yläluokkainen Neal Page (Steve Martin) työskentelee mainosalalla. Hän haluaa ehtiä kotiin Chicagoon viettämään perheensä kanssa kiitospäivää. Joku nappaa taksin hänen nenänsä edestä. Lento Chicagoon myöhästyy huonon sään vuoksi, hänen paikkavarauksensa 1. luokassa menee jollekin muulle, hän saa keskipaikan turistiluokasta ylipuheliaan Del Griffithin vierestä (jonka hän tunnistaa taksinsa vieneeksi mieheksi). Kone joutuu laskeutumaan lumimyrskyn vuoksi Wichitaan, yli 1 000 km päähän Chicagosta. New Yorkista asti Nealia vaivannut suihkuverhojen renkaita myyvä puhekone, Del Griffith (John Candy), pitää Nealille seuraa tahtoi tämä tai ei. Wichitassa koneellinen matkustajia ehtii varata kaikki hotellihuoneet.

Del tarjoaa Nealille liiketuttavansa Gusin motellista jaettua huonetta, jossa voisivat nukkua, jatkaakseen seuraavana päivänä matkaa jollakin keinolla Chicagoon. Huonetta maksaessa heidän luottokorttinsa vaihtuvat. Aamulla heidän rahansa on varastettu, joten matkasta on tulossa entistä hankalampi. Matka jatkuu Gusin pojan pick-upin lavalla juna-asemalle, jossa noustaan junan kyytiin, mutta yllättäen dieseljunan moottori menee epäkuntoon kesken matkan. Kaikkien matkustajien on käveltävä useita kilometrejä pitkin kynnöspeltoa matkatavaroineen saavuttaakseen seuraavaan juna-aseman. Kireähermoinen Neal joutuu jälleen tekemään yhteistyötä Delin kanssa. Reissu jatkuu linja-autolla St. Louisiin.

Kaikki lennot Chicagoon on jo varattu, joten lentoteitse on turha kuvitella pääsevänsä kotiin. Neal yrittää saada vuokra-auton, mutta se on varastettu parkkiruudusta. Hän joutuu kävelemään pitkän matkan takaisin lentoasemalle matkatavaroineen vaatteensa ryvettäen ja saa lopulta raivokohtauksen vuokraamon virkailijan edessä. Hän saa nyrkistä lentokentän pysäköinninvalvojalta ja joutuu yllättäen rasittavan Del Griffithin lähes yliajamaksi, jonka kanssa matka jatkuu tämän Neilin luottokortilla (josta Neil saa tietää vasta myöhemmin) vuokraamalla autolla kohti Chicagoa. He ajavat moottoritietä väärään suuntaan ja selviävät täpärästi nokkakolarista kahden rinnakkaikkain ajavan rekan kanssa. Auto kuitenkin syttyy palamaan, ja he ovat jälleen ilman kelvollista kulkuneuvoa. Seuraa toinen yöpyminen motellissa, jossa Neal joutuu antamaan maksuksi kalliin rannekellonsa, koska kaikki hänen maksukorttinsa ovat sulaneet palaneessa autossa. Delillä ei ole myöskään rahaa. Poliisi pysäyttää heidät kun Del ajaa ylinopeutta liikennekelvottomalla vuokra-autolla. Lopulta he pääsevät rekan tavaratilassa Chicagoon.

Lopussa paljastuu, että myyntimies Delillä ei puheistaan huolimatta olekaan perhettä, eikä kotia mihin mennä vaan hänen vaimonsa on kuollut kahdeksan vuotta aiemmin. Neal kutsuu hänet luokseen viettämään kiitospäivää.^[1]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano pitää elokuvan toteutusta huolimattomana mutta pääparia humaanina ja viihdyttävänä. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.^[2] Myös VideoHound’s Golden Movie Retriever sanoo Martinin ja Candyn pelastavan tämän ”yhden vitsin komedian”, jolle se antaa kaksi ja puoli tähteä neljästä.^[3]

• Vauhdilla Chicagoon esittely, Roger Ebertin näkökulmasta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)