William Kaelin
| William Kaelin | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1957 (ikä 66) New York, New York, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Duken yliopisto |
| Instituutti | Dana-Farber-syöpäinstituutti Howard Hughesin lääketieteellinen instituutti Harvard Medical School |
| Tutkimusalue | onkologia |
| Palkinnot | Canada Gairdner International Award (2010) Albert Lasker -palkinto lääketieteellisestä perustutkimustyöstä (2016) Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2019) |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
William Kaelin (s. 23. marraskuuta 1957 New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen lääketieteilijä ja professori, joka sai vuonna 2019 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon Gregg Semenzan ja Peter Ratcliffen kanssa. Kaelinin Nobel-palkintoon johtanut tutkimustyö selvitti hapen asemaa elimistön fysiologian säätämisessä. Hän havaitsi happivajeen vaikutuksia tutkiessaan kasvaimia aiheuttavaa Von Hippel–Lindaun oireyhtymää. Kaelin on erikoistunut syöpätutkimukseen ja -hoitoihin, ja hän tutkii kasvunrajoitegeenejä.
Nuoruus ja opiskelu
William Kaelin syntyi New Yorkissa vuonna 1957.[1] Hän opiskeli Duken yliopistossa ja suoritti vuonna 1979 alemman korkeakoulututkinnon pääaineinaan kemia ja matematiikka. Lääketieteen tutkinnon hän suoritti neljä vuotta myöhemmin.[2]
Lääketieteen harjoittelujakson Kaelin oli sisätautien osastolla Johns Hopkins Hospital -sairaalassa. Sen jälkeen hän oli Dana-Farber-syöpäinstituutin onkologian apulaislääkäri ja hän suoritti väitöskirjan jälkeistä tutkimusta David Livingstonin laboratoriossa.[3]
Ura
Kaelin aloitti vuonna 1992 Dana-Farber-instituutissa riippumattomana tutkijana,[4] ja vuonna 1998 hänestä tuli Dana-Farberissa Howard Hughesin lääketieteellisen instituutin tutkija. Kun hän oli perustanut vuonna 1992 etsinyt tutkimuskohdettansa, hän oli lukenut kasvaimia ympäri kehoa aiheuttavan Von Hippel–Lindaun oireyhtymän geenin löytämisestä. Kaelin alkoi pohtia, että voisiko epänormaali happitaso vaikuttaa sairauteen, sillä kasvaimissa on sekä paljon verisuoni että ne saattavat tuottaa paljon erytropoietiinia. Ne siis käyttäytyvät kuin kudokset, joissa on happivajetta.[5]
Kaelinin tutkimusryhmä havaitsi, että Von Hippel–Lindaun oireyhtymään liittyvä geeni pystyy vaikuttamaan HIF1A-proteiiniin.[6] Kun happea on solussa tarpeeksi, HIF saa hydroksyyliryhmän. Hydroksylaatiota ei tapahdu, jos happea ei ole. Kaelin ryhmä julkaisi tuloksensa vuonna 2001. Hydroksylaation asemaa solujen viestinnässä ei oltu aiemmin havaittu.[5]
Kaelinista tuli vuonna 2002 sekä Dana-Farber-syöpäinstituutin että Harvard Medical Schoolin professori.[7] Kaelin valittiin vuonna 2012 lääkeyhtiö Eli Lilly and Companyn hallitukseen. Kaelin on suuntautunut tutkimustyössään syöpähoitoihin. Hän tutkii erityisesti kasvunrajoitegeenejä ja niiden proteiinien normaalia toimintaa.[8]
Tunnustukset ja merkitys
Kaelin sai vuonna 2019 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon, jonka hän jakoi Gregg Semenzan ja Peter Ratcliffen kanssa. Heidän tutkimustensa ansiosta on löytynyt tietoa siitä, miten happi säätelee elimistön fysiologiaa.[6] Kolmikko oli jakanut vuonna 2016 Albert Lasker -palkinnon lääketieteellisestä perustutkimustyöstä.[2] Kaelin on saanut lisäksi monia muitakin palkintoja. Syöpätutkimuksen Paul Marks -palkinnon hän sai 2001 ja Canada Gairdner International Awardin 2010.[4] Gairdner-palkinnon saantiperusteena oli Kaelinin tekemä molekyylitason löytö solujen tavasta aistia happitasoa.[3]
Lähteet
- ↑ William G. Kaelin Jr – Facts NobelPrize.org. 2019. Nobel Media AB. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Duke Alumnus, Trustee William Kaelin Receives Nobel Prize for Medicine Duke Today. 7.10.2019. Duke University. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b William G. Kaelin Jr. Gairdner. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b William G. Kaelin Jr., M.D. Eli Lilly and Company. Arkistoitu 7.10.2019. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b William Kaelin, Jr. Awarded 2019 Nobel Prize in Physiology or Medicine 7.10.2019. Howard Hughes Medical Institute. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Puttonen, Mikko: Lääketieteen nobelin saivat solujen hapen havaitsemista selvittäneet tutkijat HS.fi. 7.10.2019. Sanoma company. Viitattu 7.10.2019.
- ↑ William G. Kaelin Jr., MD (PDF) KSMO. Arkistoitu 7.10.2019. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Dr. William G. Kaelin Jr. Elected to Lilly Board of Directors 4.6.2012. Eli Lilly and Company. Viitattu 7.10.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||
