Yhdysvaltain Grand Prix 1984
Yhdysvaltain Prix 1984 tai Dallasin Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 8. heinäkuuta 1984 Fair Parkissa Dallasissa Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.[1]
Aika-ajo
Aika-ajon nopein oli Nigel Mansell Lotuksellaan. Hän kiersi radan ajassa 1.37,41, joka merkitsi keskinopeutta 144,719 km/h. Seuraavat lähtöruudut valloittivat Elio de Angelis, René Arnoux, Niki Lauda ja Ayrton Senna. Keijo Rosberg oli kahdeksanneksi nopein.[2]
Kilpailu[3][4]
Kilpailussa oli tarkoitus ajaa 78 kierrosta eli 304 kilometriä tai kaksi tuntia riippuen siitä kumpi tulisi ensinnä täyteen. Huonokuntoisen radan vuoksi kilpailussa ajettiin vain 68 kierrosta. Kuljettajien mielestä Dallasin katurata oli kuoppainen ja vaarallisen ahdas. Sateen sattuessa uusi asfalttikin olisi ollut liukas. Radan kuopat ja Dallasin yllä leijunut 40 asteen kuumuus tekivät kilpailusta raskaan ajettavan.[1]
Paalupaikalta lähtenyt Mansell siirtyi heti kärkeen. Toiseksi ehti Derek Warwick, joka yritti ohitusta kahdeksannella kierroksella, mutta hän päätyi rengaskasaan ja keskeyttämiseen. Tämän jälkeen kärjessä ajoivat Mansell, Lauda ja de Angelis. Kilpailun puolivälissä johdossa ajoi edelleen Mansell, mutta toiseksi oli kirinyt Rosberg. Tässä vaiheessa oli kuusi kilpailijaa keskeyttänyt kilpailun.
Viisi kärkimiestä oli kolmen sekunnin sisällä. Rosberg putosi vähäksi aikaa kolmanneksi, mutta sitten hän ampaisi Mansellin ja Prostin ohi kärkeen. Rosberg sai tehtyä pientä kaulaa, mutta Prost ja de Angelis seurasivat. Kierroksella 50 Prost siirtyi johtoon ja Rosberg jäi toiseksi René Arnouxin seuratessa kolmantena. Tässä vaiheessa 11 autoa oli keskeyttänyt. Sitten Prostin auto teki tenän ja hän ajoi radan sivuun. Rosberg sai näin kärkipaikan helposti, eikä hän enää luopunut siitä. Rosberg otti uransa kolmannen Grand Prix -voiton todella kuumissa olosuhteissa.
Erikoinen tapahtuma sattui viimeisellä kierroksella kun Nigel Mansell ajoi kolarin ja lähti työntämään autoaan kohti maalilinjaa. Kuumuuden ja fyysisen rasituksen takia Mansell pyörtyi radalle.[1] Hän ei kuitenkaan loukkaantunut tai jäänyt auton alle. Mansell ei päässyt maaliin asti, mutta sijoittui silti kuudenneksi.
Tulokset
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 6 |  Keke Rosberg | Williams-Honda | 67 | 2.01.22,617 | 8 | 9 |
| 2 | 28 |  René Arnoux | Ferrari | 67 | + 22,464 | 4 | 6 |
| 3 | 11 |  Elio de Angelis | Lotus-Renault | 66 | + 1 krs. | 2 | 4 |
| 4 | 5 | Jacques Laffite | Williams-Honda | 65 | + 2 krs. | 24 | 3 |
| 5 | 24 | Piercarlo Ghinzani | Osella-Alfa Romeo | 65 | + 2 krs. | 18 | 2 |
| 6 | 12 |  Nigel Mansell | Lotus-Renault | 64 | Vaihdelaatikko | 1 | 1 |
| 7 | 2 | Corrado Fabi | Brabham-BMW | 64 | + 3 krs. | 11 | |
| 8 | 14 |  Manfred Winkelhock | ATS-BMW | 64 | + 3 krs. | 13 | |
| Kesk. | 8 |  Niki Lauda | McLaren-TAG | 60 | Ulosajo | 5 | |
| Kesk. | 7 | Alain Prost | McLaren-TAG | 56 | Ulosajo | 7 | |
| Kesk. | 18 |  Thierry Boutsen | Arrows-BMW | 55 | Ulosajo | 20 | |
| Kesk. | 27 | Michele Alboreto | Ferrari | 54 | Ulosajo | 9 | |
| Kesk. | 17 |  Marc Surer | Arrows-BMW | 54 | Ulosajo | 22 | |
| Kesk. | 19 |  Ayrton Senna | Toleman-Hart | 47 | Kytkin | 6 | |
| Kesk. | 10 | Jonathan Palmer | RAM-Hart | 46 | Sähköt | 25 | |
| Kesk. | 1 | Nelson Piquet | Brabham-BMW | 45 | Ulosajo | 12 | |
| Kesk. | 15 | Patrick Tambay | Renault | 25 | Ulosajo | 10 | |
| Kesk. | 20 |  Johnny Cecotto | Toleman-Hart | 25 | Ulosajo | 15 | |
| Kesk. | 26 | Andrea de Cesaris | Ligier-Renault | 15 | Ulosajo | 16 | |
| Kesk. | 21 |  Huub Rothengatter | Spirit-Hart | 15 | Polttoainevuoto | 23 | |
| Kesk. | 22 | Riccardo Patrese | Alfa Romeo | 12 | Ulosajo | 21 | |
| Kesk. | 16 | Derek Warwick | Renault | 10 | Ulosajo | 3 | |
| DSQ | 4 | Stefan Bellof | Tyrrell-Ford | 9 | Hylättiin | 17 | |
| Kesk. | 23 |  Eddie Cheever | Alfa Romeo | 8 | Ulosajo | 14 | |
| Kesk. | 25 | François Hesnault | Ligier-Renault | 0 | Ulosajo | 19 | |
| DNQ | 3 | Martin Brundle | Tyrrell-Ford |
Muuta
- Paalupaikka: Nigel Mansell – 1.37,041
- Nopein kierros: Niki Lauda – 1.45,353 (kierroksella 22)
- Kilpailu lopetettiin, kun kahden tunnin aikaraja täyttyi.
- Ensimmäinen ja ainoa Fair Parkin radalla ajettu Grand Prix
- Niki Laudan 150:s Grand Prix
- Michele Alboreto 50:s Grand Prix
- Piercarlo Ghinzani ensimmäiset ja ainoat MM-pisteet
- Nigel Mansellin ensimmäinen paalupaikka
- Lotus-tallin 90:s paalupaikka
- Corrado Fabin paras sijoitus (7.sija)
- Jacques Laffite herätti huomiota ilmestyessään varikolle yöpuvussa, koska kilpailun aikatauluja oli yllättäen muutettu.[1]
- Lauda ja Alain Prost keskeyttivät kilpailun, mutta he saivat Laffitelta kyydin takaisin varikolle.[1]
- Keke Rosberg käytti helteisten olosuhteiden vuoksi kypäränsä alla päätä varten käytettyä vesijäähdystä, mikä oli ollut käytössä NASCAR:issa.[1]
- Dallas -televisiosarjan näyttelijät Larry Hagman ja Linda Gray osallistuivat kilpailuviikonloppuun lipunheiluttajina ja palkintojenjakajina.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g F1's wildest ever race? - 9 reasons Dallas ‘84 will never be forgotten Formula1.com. 21.10.2015. Formula One World Championship Limited. Viitattu 27.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 8.7.1984
- ↑ Helsingin Sanomat 7.7.1984
- ↑ Helsingin Sanomat 9.7.1984
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 1. marraskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 1. marraskuuta 2007.
Formula 1 -luokan Yhdysvaltain Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Sebring International Raceway (1959) Riverside International Raceway (1960) Watkins Glen International (1961–1980) Detroitin katurata (1983–1984, 1987–1988) Phoenixin katurata (1989–1991) Indianapolis Motor Speedway (2000–2007) Circuit of the Americas (2012–2019, 2021–) | |||||||||
