Kristinusko Israelissa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka
  • Antigua ja Barbuda
  • Bahama
  • Barbados
  • Belize
  • Costa Rica
  • Dominica
  • Dominikaaninen tasavalta
  • El Salvador
  • Grenada
  • Guatemala
  • Haiti
  • Jamaika
  • Kanada
  • Kuuba
  • Meksiko
  • Nicaragua
  • Panama
  • Saint Kitts ja Nevis
  • Saint Lucia
  • Saint Vincent ja Grenadiinit
  • Trinidad ja Tobago
  • Yhdysvallat
  • n
  • k
  • m

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Israelissa. Israelin väestöstä suurin osa on juutalaisia. Kristityt ovat Israelissa uskonnollinen vähemmistö. Kristittyihin lasketaan kuuluvaksi 1,9 prosenttia väestöstä.[1]

Historia

Kristinuskon synty ja apostolinen aika

Kristinuskon perustaja Jeesus Nasaretilainen syntyi Betlehemissä Marian ja Joosefin poikana. Hän eli noin kolmekymmentä vuotta huomaamatonta elämää Nasaretissa ennen kuin alkoi julistaa Jumalan valtakunnan tulemista ja kärsi ristinkuoleman Jerusalemissa. Jeesus valitsi apostolinsa Genesaretinjärven rannoilla ja hän piti siellä ensimmäiset saarnansa. Opetuslapset muodostivat uuden uskonyhteisön.[2] Ensimmäisen vuosisadan aikana kristilliset seurakunnat syntyivät Kapernaumiin, Jerusalemiin ja Jaffaan. Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla seurakuntia toimi myös Azotuksessa, Lyddassa, Samariassa, Kesareassa ja Ptolemaioksessa.[3]

Fariseuksiin kuulunut Paavali kääntyi kristinuskoon ja otti tehtäväkseen seurakuntien perustamisen sekä Jeesuksen seurakunnan vapauttamisen juutalaisuudesta. Jerusalemin kokous tuki Paavalia ratkaisussa. Roomalaisten toimeenpanema Jerusalemin ja temppelin hävitys ja sitä seurannut maastamuutto edistivät kristinuskon leviämistä kaikkiin ilmansuuntiin.[4]

Myöhempi kehitys

1800-luvulta lähtien sionistinen liike pyrki perustamaan juutalaisvaltion ja palauttamaan juutalaiset fyysisesti Palestiinaan. Israelin valtio syntyi vuonna 1948, kun britit luovuttivat mandaattinsa Palestiinassa. Suuri osa palestiinalaisista hylkäsi tämän järjestelyn.[5]

Israelin kristittyjen määrä on ollut laskussa maastamuuton vuoksi. Useat ovat olleet huolissaan historiallisten kristillisten kaupunkien jäämisestä ilman elävää kristillisyyttä ja taantumisesta pyhiinvaeltajien museoiksi. Kristittyjen vähäisestä määrästä huolimatta he ovat erittäin aktiivisia ja näkyviä julkisessa elämässä. Merkittäviä kristillisiä alueita ovat Galilean seutu Pohjois-Israelissa sekä Jaffan ja Lodin ympäristö Keski-Israelissa. Kristittyjä yhteisöjä on myös JerusaleminBetlehemin ja Ramallahin alueilla.[5]

Kirkkojenväliset järjestöt

Kirkkojen maailmanneuvoston, Lähi-idän kirkkojen neuvoston ja paikallisten kirkkojen yhteinen Jerusalem Interchurch Center koordinoi ekumeenista toimintaa Jerusalemissa ja sen kirkoissa.[5]

Kristittyjen vainot Israelissa

Varhaiskristillisellä ajalla kristityt kokivat vainoa muun muassa Jerusalemissa. Stefanus koki marttyyrikuoleman noin vuosina 30–31, Paavali vangittiin vuonna 58 ja hän eli vankeudessa Kesariassa vuodet 59–60, apostoli Jaakob koki marttyyrikuoleman 62. Vuonna 70 Jerusalemin temppeli hävitettiin ja juutalaisia pakkosiirrettiin. Vuonna 110 Jerusalemin piispa Simon koki marttyyrikuoleman.[6]

Katso myös

Lähteet

  • Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.

Viitteet

  1. Countries: Israel Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
  2. Dué & Laboa 1998, s. 18–19
  3. Dué & Laboa 1998, s. 20
  4. Dué & Laboa 1998, s. 22–23
  5. a b c Maat: Israel World Council of Churches. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. Dué & Laboa 1998, s. 36–37