Kristinusko Italiassa
Osa artikkelisarjaa | |||
Kristinusko maittain | |||
---|---|---|---|
Afrikka
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
| |||
|
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Italiassa. Italian väestöstä valtaosa, eli 80,8 prosenttia tunnustaa kristinuskoa. Heistä valtaosa kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Italiassa toimii myös pieniä protestanttisia ja Jehovan todistajien ryhmiä.[1]
Historia
Apostolinen ja varhaiskristillinen aika
Italia oli Rooman valtakunnan ja varhaisen Rooman kirkon keskeinen maa. Apostoli Paavalin neljäs lähetysmatka suuntautui Roomaan. Roomassa toimi kristillinen seurakunta ensimmäisen ja toisen vuosisadan aikana. Ensimmäisellä vuosisadalla toimi myös Pozzuolin seurakunta ja toisella vuosisadalla syntyivät seurakunnat Kymeen ja Napoliin. Apostolit Pietari ja Paavali kohtasivat kuolemansa Roomassa vuoden 67 suurten vainojen aikan, jotka Nero pani toimeen kaupungin palon jälkeen.[2]
Myöhempi kehitys
500-luvulta lähtien barbaarien hyökkäykset johtivat useiden valtioiden perustamiseen. Keskiajalla Italiassa syntyi useita kaupunkivaltioita, joka vahvisti Italian asemaa välimeren alueella. Italiasta tuli kansallisvaltio vuonna 1861. Italian kulttuuriin, yhteiskuntaan ja poliittiseen elämään on suuresti vaikuttanut katolinen kirkko. Katolinen kirkko oli Italian valtionkirkko vuoteen 1984 asti.[3]
Valdolaisten pieni uskonpuhdistusta edeltävä kirkko on toiminut Italian pohjoisosissa 1200-luvulta lähtien. Kirkko on säilynyt ankarista vainoista huolimatta. Muita protestanttisia kirkkoja perustettiin 1800-luvulla. 1900-luvulla Italiaan syntyi useita suuria helluntaikirkkoja. Vastapainoksi katoliseen kirkkoon kehittyi karismaattinen liike. Maahanmuuton myötä Italiaan on syntynyt useita afrikkalais- ja aasialaisperäisiä kristittyjä siirtolaisyhteisöjä.[3]
Lähteet
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.